Mistä Suomi äänestää

"Perustavoitteemme on Suomen itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaaminen kaikissa olosuhteissa ja sen myötä huolenpito kansalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Tämä kulkee kaiken muun edellä". Urho Kekkonen

Olen sanonut, että parhaillaan käynnissä olevissa vaaleissa äänestetään paljon muustakin kuin seuraavasta Tasavallan Presidentistä. Suomi äänestää eurosta, Natosta ja kansakunnan eheydestä. Suomi äänestää suunnasta. Onko se ylikansallista päätäntävaltaa ja uusliberalistista talouspolitiikkaa, jossa meille tuputetaan narsistista ja yksilökeskeistä voitontavoittelun ideologiaa. Onko suuntana edelleen valinnanvapauden nimiin verhottua globaalia unelmahöhhöä, jossa jokainen pärjätköön omillaan.

Vai onko suuntana itseensä luottava ja uskova kansa, jossa pidetään huolta toisistaan. Omanarvontuntoinen kansakunta, jossa jokaisella kansalaisella on mahdollisuus rakentaa yhteiskuntaa kykyjensä ja taitojensa mukaan. Elää turvassa ja rauhassa. Luottaa siihen, että hyvinvointi jakautuu oikeudenmukaisesti. Elää itsenäisessä maassa, jossa sinua tarvitaan ja sinuun luotetaan.

Viimeiset gallupit kertovat, että Niinistön kannatus on laskenut valtavasti. Uskoo ken uskoo. Blogisti väittää, että Niinistön kannatus ei ole mihinkään laskenut. Se lienee 40-45 prosentin luokkaa, on ollut ja tulee olemaan. Silti se on uskomattoman suuri luku. Valtamedian propaganda on tietenkin tehnyt tehtävänsä. Niinistö kerää ääniä lähinnä sillä, että monet viime vuosina tehdyt katastrofaaliset talouspoliittiset virhepäätökset sitovat valtaa pitävien kädet. Vielä ei liene se aika, että ns. kansainvälisen solidaarisuuden ja keskinäisen riippuvuuden nimissä kyhätty federalistinen kudelma romahtaa. Vielä ei liene totuuden ja tilinteon aika, ja yksinomaan siihen Niinistön kannatus perustuu.

Ainakaan vasemmistolla ei näytä olevan kiirettä mihinkään. On pakko pitää yllä idylliä ja illusiota tai muuten äänestäjät vihastuvat. Kuka todellakaan uskoo, että demarien ja vasemmistoliiton ehdokkaiden kannatus olisi yhteensä kahdeksan (8) prosenttia, mikäli siis viimeisintä galluppia on uskominen. Mihin kummaan hävisi vasemmisto? Sen ymmärtää, että ns. bemaridemarit toivovat, että vielä ei olisi katumisen ja totuuden paikka. On siis pakko jatkaa valitulla linjalla. Mutta missä ovat Tuomiojat ja muut vasemmistointellektuellit. Kiiruusti nyt "agitoimaan" tai muuten viedään se viimeinenkin tikkari suusta.

Näyttää myös vahvasti siltä, että Sipilän lähtölaskenta on käynnistynyt. Mikäli Paavo kerää enemmän ääniä kuin Vanhanen, niin avot. Kehtaako pääministeri tulla framille ja sanoa, että kiitos nyt riitti. Se on vähän niin kuin tulos tai ulos, jonka Sipilä varmasti menestyneenä yritysjohtajana ymmärtää. Suomen keskustalaiset äänestäjät ovat niin kahtia kuin vain voi olla. No, tuskin se kenellekkään politiikkaa seuraaville voi olla yllätys, ei edes Sipilälle. Nyt mitataan myös pääministerin henkinen kantti ja uskonnollinen vakaumus.

Olen jokseenkin tyrmistynyt siitä, että niin USA:ssa kuin Englannissa muutosvoimana ovat olleet lähes äärioikeistolaiset individualistit. Se itsekkyys ja oman edun ja oman maan etujen tavoittelu saa vielä paljon tuhoa aikaan. Suomi ei tietenkään voi eikä pidä ajaa pelkästään omaa etuaan. Mitä paremmin naapurilla menee sen paremmin menee meillä. Suomi on pohjoiseurooppalainen kansa, ja jo jonkinmoinen menestystarina. Silti on hyvä pitää mielessä, että  Suomi on juuri niin hyvä kuin sen heikoin lenkki. Siksi Paavo.