Piste

Piste on merkki, johon on hyvä päättää jotain. Pistettä käytetään myös typografisena välimerkkinä, joka erottaa asioita ja merkityksiä toisistaan. Pohdittaessa pisteen syvintä olemusta on syytä muistaa sen mahdollisuus kertoa tai olla kertomatta mitään varsinaisen ajatuskulun lopullisuudesta. Käyttämällä kolmea pistettä peräkkäin saadaan kuvitteellinen jatkumo, joka jättää sijaa omille subjektiivisille ja useinmiten narsistisille tulkinnoille.

Ihminen löytää monta pistettä elonsa vaiheista. Niihin voi helposti kompastua ellei pidä varaansa. Sanotaan, että kun asiat ovat jo siinä pisteessä, toivon voi jo heittää. Ei tarvitse enää selittää, kun asioille pannaan piste. Tuosta lopullisuudesta voidaan kyllä olla montaa eri mieltä. Elämän lopullisuus tulee väistämättä esiin ilman pisteitäkin, kun kirjan kannet suljetaan. Yleensä pisteen merkitystä kuitenkin vahvasti liioitellaan.

Pisteen pirullisuus tulee sen vapauttavasta vaikutuksesta. On helpottavaa jättää tekemättä ja panna piste vielä varmuuden vuoksi väliin. Aloittaa uusi innostava jakso ja unohtaa menneet. Ja vielä parempi, jos sen tekee hieman viisaampana ja oppineena. Näin ainakin teoriassa pitäisi tapahtua, jos joku nyt vielä uskoo ihmisen ymmärryksen kehittymiseen.

Leonard Cohenin uralle pantiin  piste jossain vaiheessa. Laulaako hän siitä vai aivan jostain muusta. Eittämättä hänen sanoituksia tavaillessa tulee mieleen muitakin ajatuksia. Erilaisia tulkintoja herättävä runonikkari kiehtoo jopa monia tutkijoita. 

Laulaako seuraavalla videolla katkeroitunut keski-ikäinen mies omasta turhautumisestaan. Haikaileeko hän menestymisen perään, vihjaileeko hän holokaustista, ennakoiko hän kapitalismin tuhoa, runoileeko hän terrorismista, uhoaako hän entiselle rakastetulleen vai horiseeko hän lauseita, joille väkisin etsitään syvällistä selitystä.

Yksittäinen sana on pistettä vahvempi tässäkin runossa. Jos videolla kuuntelee tarkkaan ja asettaa systerin tilalle systeemin, saa uutta mietittävää. Cohen on sanojensa perusteella totisen pisteetön mies. Ehkä kuitenkin opetus on siinä, että panemalle piste ikävälle totuudelle ei tarkoita sitä, että se oli siinä ja anteeksi annettu. Tarina jatkuu ja sille ei kannata edes löytää lopullista päätepistettä.

Blogisti siirtyy nyt toistaiseksi takavasemmalle pohtimaan omia mustia pisteitään. Niitä on parempi harjata puhtaaksi fiktion avulla, faktoilla kun tapaa olla tuo ehdottomuuden painolasti harteillaan. Kiitän kaikkia lukijoitani kärsivällisyydestä ja kommentoijia viitseliäisyydestä. Sitä kirjoittajan mielihyvän määrää oli välillä vaikea pukea sanoiksi.

Vuosi meni nopeasti. Blogini oli opettavainen harjoitus, joka tuli nyt siis tähän pisteeseen. Tulen ilmeisesti jossain vaiheessa käynnistämään uuden projektin toisella blogialustalla. Muoto ja sisältö on vielä hakusessa, mutta palaillaan, kun aika on kypsä. Kiitos...
 

Kaiva kuvetta änkyrä

Reiska oli erityisen pahalla päällä soittaessaan myöhään eilen illalla jostain meluisasta kuppilasta. Miehellä tuntui olevan hermot kireällä ja vauhti oli taas melkoinen. -Perkele, eikö nämä Suomen änkyrät oikeen ymmärrä mistä on kysymys. Kyl tää maa on niin korpee. Vaikka mitä yrittää niin ei mee perille. Kyllä nyt jokaisen pitäs jo vähintään tässä vaiheessa tajuta, että yhteisessä kusessa tässä kaikki ollaan.

-Mitä sä nyt oikeen tarkoitat? –No, lisää massii kehiin tietenkin. Eihän tästä muuten tuu yhtään mitään. Tehtiin tossa porukalla eilen pikavisiitti Brysseliin ja sitten Berliiniin ja saatiin sellanen kattava yleiskuva koko tilanteesta. Puttonenkin perkules on kuulemma niin pahalla päällä, kun menetti melkein sata tonnia niillä velkapapereillaan.

-No, mutta pienillä pelureilla on aina niin vaikeeta. Eihän sellaisia nyt pahemmin tartte harmitella, yritin höpöttää väliin. –Joo, joo mutta kun isompia poikia alkaa jo nyppiä ja tosissaan. Jos sitä ensimmäistä biljoonaa ei ny pian saada kokoon, niin huonosti käy. Sano ny sille luuseriporukalle, kun sen paremmin tiedät ja tunnet, että nöyrästi ja kuuliaisesti vaan eteenpäin. Kyllä se siitä vielä kirkastuu.

-Niin, no meillä täällä päin on vähän haikeeta ja synkkää muutenkin. -Perkele teillä mitään hätiä siä oo, Haloo onks ketään kotona, maailmanloppu tulee viimeistään joulukuussa, sen sano jo Mexicon Maijakin, jos ei jotain tehdä. Meidän kaikkien yhteisvastuusta nyt on kyse.

-Mutta eikö noilla Ponzeilla yleensä oo tapana hajota käsiin jossain vaiheessa ja joka viimeisenä hyppää kyytiin, niin huonosti siinä sitten käy. –Älä nyt säkin alota taas sitä änkyröintiä. Meidän suomalaisten tulee olla avoimia ja suvaitsevaisia, solidaarisuutta ja rehellistä maksajaa tässä kaivataan. Ajattele ny, mitä ne  siellä meistä oikein ajattelee. Merkelkin osaa olla tosissaan yrmeä, kun sille päälle sattuu. Ja sitä ei ny kukaan jaksa kattella pitempään, tuut,tuut,tuut…  

RKP versus SKP

Kielipolitiikka leimahti taas kerran esiin, kun Suomen sotilaallista puolustusta järjestettiin uuteen muottiin. Kasarmeja tullaan sulkemaan urakalla määrärahojen pienuuden takia. Sitä suuremmalla syyllä olisi oltava erityisen tarkka mitä tehdään, jotta säilytetään ns. uskottava puolustuskyky.

Toisin kävi. Kielipolitiikka ajoi puolustuspolitiikan ohi. Ruotsin kielen puolesta (RKP) taistelevat suhmuroivat puolustusministerinsä johdolla oikein urakalla. Se on lakiin kirjattu ja pyhä asia. Vaarinajattelija on silti varma, että oikeus suorittaa asepalvelus omalla äidinkielellä voidaan tehdä paljon järkevämmin ja tehokkaammin isomman yksikön resurssien turvin. Nyt Dragsvikista on tulossa oma saareke, jossa pojat ja tytöt saavat harjoitella omia sotaleikkejään rauhassa. Uskomatonta uskottavuutta.

Suomen kieli on kautta historian todettu ongelmalliseksi asiaksi, josta on syytä pysyä mahdollisimman kaukana. Tuossa vaikeaksikin sanotussa kielessä lienee jotain pysyvästi pahaa ja vaarallisia vaikutteita, kun suomenruotsalaiset ehdoin tahdoin haluavat eristäytyä omiin piireihinsä. En tiedä myöskään yhtään toista maata, jossa jossain maakunnassa maan enemmistön virallinen kieli on pannassa. Suomi on tässäkin kohtaa esimerkillinen poikkeus.

Vaarinajattelija ehdottaakin, että suomen kielen opetusta vähennetään vahvalla kädellä seuraavassa budjettiriihessä. Suomen kielen opiskelusta on tulossa turha kustannus- ja häiriötekijä, josta aina voidaan säästää. Samalla lakiin tulisi ehdottomasti kirjata Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen elinikäinen ja ikuinen oikeus valita omat edustajansa maan hallitukseen ja harjoittaa rauhassa omaa poliittista ohjaustaan. Vain tällä tavalla voidaan taata maassa rauha ja vapaus tulevissa kansainvälisissä kriiseissä.

Mallia voidaan ottaa vaikkapa Ruotsista, jossa suomen kielen puolesta (SKP) taistelevat joukot on jo aikapäivää sitten vaiennettu ja nitistetty. Meän kielikin on enää vain jokin käsittämätön murre, jota mongerretaan pohjoisessa Ruotsissa. Pannassa on syytä pitää sekin. Lisäksi sadattuhannet ruotsinsuomalaiset siirtotyöläiset itkevät ja vaikertavat omaa kohtaloaan enää teatterin lavoilla ja elokuvissa. Ja juopottelevat siinä ohessa minkä kerkiävät.

Suomen kieltä on käytettävä varoen. Sillä on selvä tilastollinen riippuvuus ja negatiivinen korrelaatio puolustuskyvyn suhteen. Onhan nuo Suomen poikien käymät taistelutkin kaukaisilla kentillä usein käskytetty vieraalla kielellä. Suomen uskomattoman uskottava puolustuspolitiikka näyttää tänäkin päivänä olevan kenollaan johonkin suuntaan. Harvemmin se näyttää olevan vatupassissa.

Kaikki pelaamaan

Mitä yhteistä on Roviolla ja Ikealla? Roviohan tunnetaan pelipuolella vihaisista linnuistaan ja Ikea sisustuspuolen tavaroistaan. Molemmat yritykset ovat listaamattomia. Se on yksi vastaus kysymykseen, mutta muutakin yhteistä löytyy. Sanovatko sijoitusyhtiöt Trema International Holdings tai INGKA Holding mitään. Molemmat sijoitusyhtiöt on rekisteröity Hollantiin. Edellinen omistaa Rovion ja jälkimmäinen Ikean.

Rovion ja Ikea ovat siis hollantilaisessa omistuksessa. Ja jotta tilanne muuttuu vieläkin kiintoisammaksi, niin säätiö nimeltä Stichting INGKAFoundation omistaa puolestaan INGKA Holdingin. Ikean pääomistaja Ingvar Kamprad on keksinyt oivat keinot säätää yrityksensä verotusta minimiin. Verotuksestahan molemmissa tapauksissa on kyse. Hollannin auvoinen yhteisöverotus takaa mahdollisuuden minimoidan verotukselliset haittatekijät omistajilleen.

Rovion suuromistaja, Kaj Hed, omistaa hollantilaisen sijoitusyhtiönsä kautta 69,7 % Rovion osakkeista. Vaikka Rovion pääomistaja onkin toimitusjohtaja Mikael Hedin isä, myytti perinteisestä suomalaisesta tai Ikean tapauksessa ruotsalaisesta perheyrityksestä on siis hieman kyseenalaista. Mikäli listautuminen pörssiin Yhdysvalloissa jossain vaiheessa onnistuu, niin Kaj Hedistä tulee kerralla rikkain suomalainen. Lontoossa asuva Chaim ”Poju” Zabludowicz jää selvästi kakkoseksi.

Rovion ympärillä on muutenkin riittänyt kuhinaa. Business enkelit ovat ahkeraan tarjonneet rahaa. Esimerkiksi Skypen toinen perustajista Niklas Zennström sijoitti melkoisen summan Rovioon. On luonnollista, että hyvää tarkoittavia enkeleitä kiinnostaa huomattava potentiaalinen tuotto sijoitukselleen. Rovion markkina-arvon arvellaan liikkuvan miljardeissa euroissa, puhutaan jopa seitsemästä miljardista eurosta.

Suomen rikkain mies, Poju, peri omaisuutensa isänsä tekemillä asekaupoilla. Sodat ja taistelut ovat voimissaan myös pelipuolella. Angry Birdsissä aseella eli ritsalla ammutaan lintuja ja hajotetaan häkkejä, joissa sisällä röhkii mm. sikoja. Mitä enemmän saat hajalle, sitä enemmän keräät pisteitä, kun sika vapautuu. Ritsa ei ole neutronipommi, joka tappaa vain elolliset olennot ja säilyttää rakenteet ehjinä.

Tosin ritsakin voi toimia tappoaseena. Vaaris muistaa vieläkin, miten hän kloppina tiputti yhden varpusen puusta ritsallaan. Ja vieläkin siitä tulee paha mieli. Rovion vihaisissa linnuissa sitä tunnetta ei tule. Koukuttava peli ainakin aluksi, mutta pian siihenkin kyllästyy.

Mediassa on hohkattu lähes kyllästymiseen asti peliteollisuuden mahtavasta potentiaalista pelastaa Suomi. Uusia työpaikkoja kun kuulemma syntyy oikein liukuhihnalla. Tulee mieleen edellisen taantuman innovaatiovaihe, jossa Suomesta piti tehdä kylpylämaa. Toreissaan taitavat nuo kylpykeitaat tänä päivänä kuitenkin olla. Ei tullut pelastusta sieltä suunnalta. Vahvasti kyllä tuntuu siltä, että peliteollisuudellakaan ei tätä maata nosteta. 

Mutta miten olisi suomalainen verokeidas. Olisiko siinä potkua. Niitähän voisi rakennella vaikkapa noiden kylpylöiden yhteyteen. Ja kun siihen ympätään vielä pari pelipuistoa niin johan lystiä riittää. Yrityksille täysi verovapaus toimia ilman turhia huolia. Palkanmaksukin voitaisiin vielä ulkoistaa valtion hoidettavaksi. Takaan, että työttömyys saadaan kerrankin hoidettua kuntoon. Ja loppuisi se ainainen kitinä.

Samppa Katala

Samppa oli kovasti opetellut kännäämään puoluekoulussa, mutta ei siitä mitään tullut. Ne oli toiset äijät, jotka sen jalon taidon osasivat. Samppa sammui aina ensimmäisenä, kun muut vasta alkoivat päästä vauhtiin ja kehuskelemaan toisiaan. Propaganda ja agitaatio osiot Samppa selvitti kuitenkin kurssinsa priimuksena. Rauhallisuus, tyyneys ja ilmiömäinen kyky ratkaista vaikeita asioita paistoivat niin kirkkaasti miehen olemuksessa.

Isänmaan uusi toivo oli syntynyt. Sen kaikki huomasivat viimeistään Kyky Instituutin retoriikka osion keskustelu- ja väittelytaidon lopputyön tiimellyksessä. Tuosta miehestä piti tehtävän sopivassa vaiheessa puolueen puhuva pää. Lasillista sille ei saanut tarjota missään tilanteessa. Sitä sönkkö Samppaa kukaan ei jaksaisi kuunnella.

   

Mutta ei ollut elo helppoa alkuaikoina Helsingissäkään. Siellähän se mankeli vasta alkoi. Strindbergin terassilta kuului monta ivallista kommenttia, kuka juntti tänne taas tuli sekottaan jo valmiiksi sovittuja mallikuvioita. Sampan onneksi päättivät siirtää ja pienentää kahvilaa ja niin sekin talli siirtyi pääosin sisätiloihin jäähdyttelemään. Kaikki kävi kuin elokuvissa. 

  

Alkoholittomilla virvokkeilla Samppa selvisi eteenpäin ja saavutti pian ylimmän johdon luottamuksen. Siinä oli vielä oma vaaransa, ulkomaille sitä kehtasi harvoin päästää ja edustustehtävissä olisi hyvä olla joku vieressä vähän perään katsomassa. Oli kuulemma jo jonkun kerran hairahtanut ja vähän huonossa hapessa, onneksi julkisuudessa piilolta.

Reiskallekin oli kerran erehtynyt uhoomaan jossain kuppilassa. Joka kuusheen kurkottaa, she katajaan kapsahtaa. Pioneeria parrulla persheeseen, perkele. Oli sillä miehellä uhoa ja pyrkyä tarvittaessa, siitä Reiska oli ainakin vakuuttunut. Osasi se silti siistimmin käyttäytyä kuin joku Hakkarainen. Juopottelulla on aina rajansa, oma aikansa ja paikkansa. Harva sen taidolla tekee.

N808 puree myös korvaan

Barcelonan mobiilimessuilla Nokia julkisti uuden kamerakännykkänsä,N808, joka ensi kuulemalta kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Julkistamistilaisuudessa se ainakin keräsi melkoista kohinaa. Närää se herätti lähinnä sillä, että kännykän käyttö-järjestelmä on vanha Symbian, joka ainakin uudella mantereella sai monelta karvat nousemaan pystyyn.

Hämmästyttävän tarkan kuvan lisäksi monelta jäi noteeraamatta, että laite kuvaa 1080p videota blu-ray tasoisella äänellä. Netti on pullollaan otoksia ja kuvanäytteitä ja ainakin niiden perusteella voi päätellä, että Nokia on useita valokuva- ja videovuosia edellä muita kännykkävalmistajia. Myös digipokkarinikkareiden on syytä olla huolissaan. N808:sta on epäilemättä tulossa melkoinen myyntihitti.

Katunäkymä Riosta

Laitteessa on digitaalinen zoomi, joka tarkoittaa sitä, että kuvasta on mahdollista suurentaa osa digitaalisesti. Kuvapikseleiden lukumäärällä ei sinällään ole merkitystä, mutta 41 kuulostaa maallikosta ainakin sopivan hurjalta luvulta. Kuvaa rajaamalla saadaan tavallaan selkämpi ja isompi kuva. Käden on syytä myös olla vakaa. Mikään uusi keksintö digitaalinen zoomi ei todellakaan ole.

Laitteen äänentoisto on parasta mahdollista laatua. Stereoäänen jälki on kuuleman mukaan jopa parempaa kuin joissain tv-tallenteissa. Ääni ei tule säröiseksi kovallakaan volyymilla. N808 tuleekin olemaan yleinen näky erilaisilla musiikkifestareilla ja konserteissa. Nuoriso diggaa. Laite tulee myyntiin toukokuussa, sopivasti esikkojen aikaan. Kukat ja kärpäset saavat taas lisää innokkaita valokuvaajia.

N808 palkittiin messuilla myös parhaimpana uutena mobiillilaitteena. Nokia siis osaa vielä jotain. Tämäkin kamerakännykkä on suomalaista suunnittelua ja tuotekehitystä ja siitähän jenkkimedia ei tunnetusti pidä. Vaariksen N8 kohtasi kaiken todennäköisyyden mukaan voittajan ja uteliaana jäädään seuraamaan asiantuntijoiden lausuntoja ja kommentteja uudesta härpäkkeestä.

Kuinka apinaa koijataan

Hyss hyss

Brittiläiset ja ruotsalaiset ovat huolissaan Suomesta. Pelkäävät perkuleesti miten meidän käy, kun  Kreikka kaatuu. Monelle asiantuntijalle on täysin selvää, että Kreikka ei tule selviämään veloistaan. Viimeksi asian toi esiin brittiläinen ajatushautomo Open Europe tuoreimmassa katsauksessaan.

Open Europe toteaa ykskantaan, että viimeisin 130 miljardin euron Kreikan apupaketti oli susi jo syntyessään. Ruotsalainenkin lehdistö ehti jo surkuttelemaan Suomen kovaa  kohtaloa. Suomen asia ei ole kuitenkaan Ruotsin asia, senhän me opimme jo historian tunnilla. Parhaillaan on kuitenkin meneillään ennen näkemätön yksityisten sijoittajien tappioiden sosialisointi, jossa pieni ja sisukas Suomi on taas vahvasti mukana.

Yksityisillä sijoittajilla on vakaa pyrkimys siirtää epäkurantit saatavansa toisten kontolle. Kuvio kulkee suurin piirtein siis näin. Open Europen mukaan Kreikan veloista jo 36 % on EKP:n, IMF:N ja ERVV:n vastuulla. Kuten tiedämme Suomi on mukana jokaisessa edellä mainitussa instituutiossa. Alla olevassa kaaviossa näkyy velkojien  tämän hetkinen status.

Ajatushautomo arvioi, että kahden seuraavan vuoden aikana tuo samainen prosenttiluku kasvaa 85 prosenttiyksikköön. Kreikan kokonaisvelkaa on saatu samaan aikaan supistettua jossain määrin pienemmäksi salassa pidettävien "järjestelyjen" avulla. Mutta, kun tuo 85% puetaan riihikuivaksi rahaksi, niin euroalueen veronmaksajaa odottaa 270 mrd euron lasku. Olennaista on havaita, että yksityiset velkojat ja sijoittajat selviävät taas kuin koira veräjästä.

Saksalaiset, hollantilaiset ja suomalaiset äärioikeistolaiset liikkeet ja populistiryhmät saavat uutta vettä myllyynsä. Ajatushautamo ennakoi vakavia poliittisia ja yhteiskunnallisia seuraamuksia. Alkaa syyllisten etsintä. Ja aina on muistettava, että natsitkaan eivät sitä oman aikansa kapitalismia diganneet. Syylliset siihenkin löydettiin, niin miksei sitten tähänkin soppaan.

Kreikka on vain jäävuoren huippu. Asiat eivät ole paljon paremmalla tolalla Irlannissa, Portugalissa ja Espanjassa. Ja muita maita on jo vino pino jonossa. Työttömyys euroalueella on huippulukemissa. Siirtotyöläiset etsivät epätoivoisesti omaa paikkaansa ja tulevaisuuttaan. Lienee jo apinallekin selvää, kuka tämän pelin voitti.

Complicated and very demanding

Puhelin soi  myöhään illalla ja melusta päätellen tuttu mieshän siellä taas oli langan päässä. -Son vapaat sitte loppu. Sain pätkäduunia, Reiska riemuitsi. Jykä teki musta valvontakomitean erityistarkastajan ja sille taas otetaan. Pimeetä hommaa ainakin aluksi, jotta älä sitte lavertele tässä vaiheessa ettepäin.

-No en tietenkään, onneks olkoon vaan. Kyllä mä sen arvasinkin, että jotain noin aikaansaavalle  miehelle aina löytyy. Mitäs tommonen toimenkuva niinku pitää sisällään, hienolta se ainakin kuulostaa.

-Tää on vähä tämmöstä monimutkaista ja melko vaativaa hommaa. Ny se anto päivällä mulle jonku helvetin kasan sopimuspaperia, jota pitäs selvittää, että mitä siihen oikeen on präntätty. Son Brysselis allekirjootettu ja viälä englannin kielellä. Ota siitä sitten selvää. Niin on kuule klausuulia klausuulin perään ja ministerien nimet alla.

-Hyvä mies, älä nyt hukkaa sitä ainakaan. Ootsä jossain baarissa taas?

-Joo, Tornissahan tässä on istuttu jo jokunen tovi. Oon sitä tässä plaraillu ja joltain aiesopimukselta ja hyvän tahdon toivomuslistalta se ensilukemalta vaikuttaa. Pitäs vaan osata tiivistää tää johonkin järkevään ja ymmärrettävään vormuun. Jotain selontekoa pitäis vääntää noille edustajille valiokuntaan. Son kuule isoista summista kysymys.

-Niin, siitähän tais olla tuolla median puolellakin jotain juttua. Sanotaanko siinä jotain vakuuksista ja vastuista?

-No totta maar, sitähä höpötystä nämä sivut ovat täynnä. Jotenkin musta tuntuu, että tämä olis jonkinlainen valtiodiili jonkun kolmannen osapuolen lainoista ja sijoituksista. Niin on ympäripyöreetä tekstiä, ettei oikeen selviä, mikä taho siälä on takana. Tiäk sää, miten tämmösiä aiesopimuksia pitäs oikein käsitellä?

-No semmonen käsitys mulla ainakin on, että kyllähän ne ainakin yksityispuolella ovat periaatteessa sitovia, mutta tuo julkisen käytännön juridinen puoli on sitten vähä sitä sun tätä. Ei kait niitä kovin tosissaan voi ottaa.

-No, sitähän minäkin meinasin. Eihä tässä mitään tolkkua oikeen ookkaan. Kiitti sulle henkisestä tuesta,Vaaris, lähen tässä himaan vääntään jotain paperille. Pirä ittes miehenä ja soitellaan taas.

Peliteoreettista pohdiskelua

Ekonomistit ovat miettiväistä ja tutkivaa porukkaa. Karkeasti voidaan tehdä jako kahteen, mikro- ja makrotaloustietäjään.  Mikroekonomisti viihtyy omassa kammiossaan, yleensä tieteellisten ja julkisten instituutioiden palkkaamana ja tekee tutkimustyötä omassa suljetussa piirissään. Makroekonomistia on perinteisesti pidetty suulaampana ja hänellä onkin kysyntää talouden kulkua seuraavissa yhteisöissä, pankit ja tutkimuslaitokset etunenässä.

Mikrotietäjän kanssa en yleensä suostu kisaamaan, sillä jutustelu liikkuu yleensä hänen oman kiinnostuksensa parissa ja siitä joku toinen taloustieteilijä ymmärtää tuskin mitään. Ja vaikka ymmärtäisi, annettava palaute voi jäädä vajavaiseksi. Muistan vieläkin elävästi tilanteen, jossa minua valaistiin peliteoreettisesti sinänsä mielenkiintoisesta tasapainopisteen etsinnästä Nashin peliteoriaa soveltaen. Siinä peli oli ns. nollasummapeliä, jossa vain parhaan strategian valinnut voitti.

Mikroekonomisti oivalsi, että taloustieteelle on suotu mahdollisuus käyttää metodia, jolla matemaattisesti pystytään käsittelemään ja ratkaisemaan ongelmia.  Satulapiste –metodia käyttämällä saavutettavan hyödyn maksimointi on löydettävissä ainakin teoriassa. Ratkaisu ei kuitenkaan takaa tasapainoa. Tuon tiedon soveltaminen kansantalouksien epätasapainoon herättää väistämättä lisää pohdittavaa ja avoimia kysymyksiä. Etenkin kun tiedetään, että käytännössä kaikki eivät voi tuossa nollasummapelissä voittaa.

Kirjoitin jokin aika sitten Suomen kauppataseen alijäämästä. Sillä ei ole merkitystä, minulle sanottiin vähätellen, meillähän vaihtotase on vielä plussalla. Nyt kun sekin tippui miinukselle, ensimmäistä kertaa sitten 20 vuoteen kauppataseen tapaan, nousi talouden tasapainokysymys taas esille. Meillä on siis ongelma, joka pitäisi ratkaista. Löytyykö mahdollisesti joku sopiva ekonometrinen tai optimointitapa ratkaisuksi. Kansantalouksien vaihtotaseiden yli- ja alijäämät ovat teoriassa nollasummapelin aikaansaannoksia.

Suomella on kaksoisvaje eli sekä valtion budjetti että vaihtotase ovat alijäämäisiä. Mitä enemmän vajetta sitä enemmän joudutaan ottamaan ulkomaista lainaa, johon velkakierteeseen mm. Kreikka ajautui. Saksalla on ylijäämä ja sille lankesi rahoittajan rooli. Sijoittamista on pakko jatkaa, muuten peli tältä osin on vaarassa päättyä. Kreikka on pidettävä mukana matriisitaulukossa jo keskinäisen rahapoliittisen kytköksen kautta. Käytävä nollasummapeli on kuitenkin epäreilua. Kuningatar on vahvempi kuin sotamies, sen tietää shakinpelaajakin. 

Peliteorian tunnetuin esimerkki on ns. vangin dilemma, jossa rikoksesta tuomituilla on mahdollisuus joko vaieta tai vasikoida. Paras yhteinen vaihtoehto molemmille olisi vaieta ja selviytyä yhden vuoden tuomiolla. Mutta jos toinen vasikoi ja toinen vaikenee, niin vaikenijalle tipahtaa 10 vuotta. Itse vangitulle paras vaihtoehto olisi vasikoida ja selviytyä jopa ilman tuomiota, jos toinen vaikenee. Jos taas molemmat vasikoivat niin kakkua kertyy kummallekin kolme vuotta. 

Dilemma nousee siinä, että mitä tahansa toinen valitseekin niin itselle parempi vaihtoehto on vasikoida. Tämä ei ole kuitenkaan optimaalinen ratkaisu kokonaishyödyn kannalta. Sovelletaan vangin dilemmaa vapaasti mukaellen yksittäisen pelaajan kannalta. Kreikalla on kaksi vaihtoehtoa, erota tai pysyä eurossa. Jos Kreikka eroaa, se saa kolme vuotta velkavankeutta. Pysyessään rahaliitossa velkavankeutta kertyy 20 vuotta. Kreikalle on jäänyt pahaisen velkavangin rooli, jolla on jäljellä kaksi peliteoreettisesti tarkastellen huonoa vaihtoehtoa. 

Belle on kaunis

N8 sai sitten viimeisimmän päivityksen eli vanha Symbian on nyt Symbian Belle. Kamerakännyk-käni on ollut nyt puoli vuotta kovassa käytössä ja käyttäjäkokemukseni on pääosin miellyttävää ja uusien juttujen kokeilevaa haparointia. Hämmästys oli suuri, kun ymmärsin miten monipuolinen ja järkevä laite on kysymyksessä. Tässä vehkeessä on kaikki, kartat, navigointi, kamera, video ja lukematon liuta lisäsovelluksia, joita on tarjolla joka lähtöön.

Köyhänä ja pihinä olen hankkinut silkonisuojan ja HDMI -piuhan, yhteensä 16,90€ ja niillä olen pärjännyt. Sovelluksista en ole maksanut senttiäkään vaan olen ladannut ne ilmaiseksi Ovi Storesta. Olen kuvannut videoita ja katsellut niitä television ja tietokoneen ruuduilta. Olen ottanut satoja valokuvia, editoinut ja leikellyt, katsellut uutisia ja lähetyksiä mitä ihmeellisimmiltä kanavilta, seurannut pörssiä reaaliajassa jne. Opera selaimena toimi kuin rasvattu. Niin, ja joskus on tullut soitettuakin.

N8 on multimediahärpäke, joka ylitti reippaasti odotukseni. Laatu ja jälki on riittävän hyvää tavalliselle ja normaalille miehelle, jonka olemus kestää kirkkaan päivänvalon. Pimeys tosin haittaa varsinkin kuvattessa mutta se oli selviö jo lähdettäessä liikkeelle. Sanalla sanoen käyttöjärjestelmä on toimiva kokonaisuus, joka sopii makuuni. Vanha Symbiani sai siis ensin Annan ja nyt Bellen ja niillä päivityksillä saavutettiin se taso, jonka Nokia oli kuuleman mukaan muita kilpailijoita jäljessä. Ja muuta en juuri kaipaa.

Yksi asia huolestuttaa.Onko tämä se viimeinen kännykkäni, jonka persuksissa lukee made in Finland. Niin siinä väitetään vaikka sekin lienee vain koottu Salossa ja komponentit lennätetty muualta. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että se tehty Suomessa. Ja varsinainen sisällöntuotanto on kuitenkin kotimaista perää ja sehän viime kädessä ratkaisee.Ja sillä siisti.

Hallituksen puheenjohtaja Ollila kertoi, että Nokian tehdas Salossa oli viimeinen Euroopassa. Kuulostaa ontolta, ontuvalta ja kolkolta mongerrukselta. Viiltävää analyysia. Olisi odottanut miljoonia optiorahoja kahmineelta mieheltä parempaa selitystä. Toimitusjohtaja on vaiti ja syystäkin. Isku vyön alle ja mailalla päähän. Elopille Salon yksikkö näyttäytyy vain kiusallisena kustannuksena isommassa pelissä.

Suuryritysten yhteiskuntavastuu on kiittämätöntä. Kiistattomasti raha ratkaisee ja kaikki muu on turhaa puhetta ja parhaimmillaankin vain ns. pilvipalvelua. Se mikä on jonkun maan etu on aivan eri asia kuin mikä on yrityksen etu. Tämän viisaan totuuden kun joku päätöksentekijä oivaltaa ja uskaltaa kertoa avoimesti niin päästäänkin siihen varsinaiseen ytimeen. Pääomalla ei ole kotimaata.

Toimitusjohtaja Elop, Vaarinajattelija vaati ja ehdottaa kohteliaasti, että nyt kun kaikki on kirkasta auringon paistetta niin Nokia tekee suurlahjoituksen kaikille suomalaisille perheille. Säädystä, uskonnosta, ihon väristä vakaumuksesta, kielestä ja muustakin suuntautumisesta välittämättä, lahjoitatte yhden N8 jokaiseen kotitalouteen. Yksi hyvä ele lohduttaa edes vähän, sillä niin hyvä peli tämä on.

Ps. Kuva otettu N8:lla, sovelluksena Camera Lover, Photo Twisteristä löytyy

Haloo Helsinki

Reiska oli yrittänyt pari kertaa soittaa ja tietenkin väärään aikaan. Päätinkin soittaa heti päivätorkkujen jälkeen takaisin Helsinkiin ja kysellä missä mennään. Puhelimesta kuului jotain omituista möykkää ja arvelin kaverin istuvan baarissa.

-Teillä siellä sitten bileet jatkuu. –Joo, ei mittää hättää, käytiin Jykän kanssa jatkoilla Espoossa ja vähä meni liukkaaksi noilla lakeerikengillä.  Muutama tikki ohtaan ja eiku menoks taas. Kaverin piti mennä aamulla töihin mutta meikäläinen pittää vielä pitkään vappaata.

-Ootko Linjoilla vai missä pyörit? -Täälähä mie istun kuppilassa. On kuule semmone päläpätys joka puolella ettei paremmasta väliä. –Teillä on ninku semmonen rakkauden talvi meneillään siellä vähä niinku sovituksen meiningissä, mitä minä tänään Hesarista luin. –Perkele, täällä mittää rakkautta. Kaikki ne vaan nykyään homostelee. On se kyllä hyvä ettei sitä homosta tehty pomoa.

 

-Hei, älä nyt noin. Meistähän tuli kertaheitolla avoimia ja suvaitsevaisia, mitä minä tänään Hesarista luin. Äläkä nyt rupee änkyröimään siellä ja muista ainakin syödä jotain. –No justiinhan me tultiin yhestä kreikkalaisesta ravintelista. Hyvät oli pöperöt ja oikeen mukava oli omistajakin. Kehu suomalaisia niin perkuleesti, että rupes oikeen hävettään.

-No sittenhän kaikki on hyvin. Ja huomenna sitten töihin vai mitä sä oikein meinaat?- Ei veikkone, ei tok. Otin loparit ja rupesin luuseriksi. Jykä lupas eilen jonkun komiteapaikan myöhemmin keväällä ja aloitan tässä sellaisen empiirisen testivaiheen. Kato nyt saa ryypätä ja syrjäytyä ihan luvan kanssa. –Oikein niinhän se olikin, kaikkia ihmisiä kunnioitetaan ja kaikista pidetään huolta, sitähän minä Hesarista tänään luin.

Vaalipäivän tunnelmia

Tänään sitten julistetaan uusi kausi avatuksi. Demarien pitkä valtakausi presidenttiviran hoidossa päättyy tunnelmissa, joita olisi ollut vaikea ennustaa vielä kuusi vuotta sitten. Luulisi demarileirissä nolottavan ja hävettävän, kun Mooses hukkui autiomaahan ja harmaa pölypilvi vei mennessään. Ei jäänyt kovin paljoa uhottavaa, kun vaihtoehto oli jo tuhottu.

On oikeastaan hämmästyttävää miten vähän tuon valtapuolueen kannatuksen täydellistä romahtamista on puitu presidenttivaalien alla. Pääministeri Katainen taisi olla ainoa, joka esitteli suruvalittelunsa. Mihin hävisi työväestö ja ammattiyhdistysliike, johon puolueen kannatus on pääosin nojannut. Onko se kenties muuttanut Kauniaisiin ja Espooseen, kuten Niinistön vahvasta kannatuksesta voi lukea.

Näyttää siltä, että Lipposen vahvaa eurooppalaista etua painottava retoriikka ei purrut. Kampanjasta jäi kuva vainoharhaisesta pöö –miehestä, joka murahteli jotain vähemmistöjen oikeuksista. Köykäiset olivat eväät. Rintama oli murtunut jo aikaa sitten. Kansan selkeä tyytymättömyys asioiden tilaan oli kanavoitunut populistiseen oikeistoliikehdintään, joka vyöryi koko muun rintaman vahvuudella. Sosialidemo-kraattinen höpöttely ei tätä tilaa enää selitä.

Vaaleissa kaksi ehdokasta selvisi toiselle kierrokselle. Kummallakaan ei ollut annettavaa.  Samat vanhat jorinat ja iltapäivälehtien keksimällä keksityt lööpit toistuivat päivästä toiseen. Täytyy myöntää, että Vaarinajattelijalle ei tule mieleen yhtään niin vastenmielistä vaalia kuin parhaillaan käytävät ovat olleet. Harvoja myönteisiä asioita taisi olla Ultra Bran tukikonsertti. Toivottavasti siellä olleilla heräsi uusia ja vaihtoehtoisia ajatuksia.

Ainoa jännittävä asia lienee äänestysprosentin suuruus. Mennäänkö yli 70 vai jäädäänkö alle. Idolien suuri suosio mediassa ja niiden rummuttaminen lisää tietenkin äänestysprosenttia. Tätä prosenttilukua onkin sitten mainio tulkita, mitä suurempi sen parempi hallitsevalle valtaeliitille. Perinteisesti Suomen presidenttivaaleissa äänestys-prosentti on korkea. Ja nyt kun Soinistakin on tullut ja tehty lähes yhteiskuntakelpoinen kansalainen, niin jännää on vai mitä.

Vaalituloksesta huolimatta sama meno jatkuu. Uusliberalismi ja vastakkainasettelu ovat voimissaan. Kansantalouden fundamentit ovat kuralla, lasketaanpa niitä sitten millä mittarilla tahansa. Usko edustukselliseen demokratiaan ja jopa suoraan kansanvaaliin ovat koetuksella. Kansan sietokykyä testataan näissäkin vaaleissa. Ja näyttää pahasti siltä, että samalla tiellä jatketaan näidenkin vaalien jälkeen.

  

Hurjaa kuppaamista

Suomen vastuut ja takuut eurokriisissä ovat jo historiallinen ilmiö, jota toimittaja Jan Hurri luonnehtii tämän päiväisessä Taloussanomissa suoranaiseksi kuppaamiseksi. Suomalaisen veromaksajan verta imetään sillä vauhdilla, että heikompaa heikottaa jo vaaka-asennossakin. Alla oleva taulukko on kattavin numeerinen selvitys siitä, mistä pääomapiirien kulissien takana on kyse. 

Ulkomaisten pankkien saatavat euroalueen kriisimaista (Italia, Espanja, Kreikka, Irlanti ja Portugali) 9/2011 ja tukitaakan jako maiden kesken sekä saatavien mukainen
Pankkien	Saatavat,	Saatava-	Tukitaakka,	Tuki-	Saatavien muk.
kotimaa	Mrd eur	osuus, %	Mrd eur	osuus, %	tukitaakka, mrd eur
Ulkomaat	1635	100,00	2760	100,0	2760
Ranska	459	28,08	532	19,3	775
Saksa	338	20,65	707	25,6	570
Britannia	242	14,79	20	0,7	408
Yhdysvallat	100	6,14	32	1,2	169
Hollanti	99	6,04	150	5,4	167
Espanja	92	5,62	310	11,2	155
Japani	62	3,78	12	0,4	104
Belgia	53	3,24	92	3,3	89
Sveitsi	48	2,92	2	0,1	81
Italia	39	2,36	466	16,9	65
Portugali*	30	1,86	65	2,4	51
Itävalta	25	1,53	73	2,7	42
Irlanti*	19	1,18	42	1,5	33
Kanada	10	0,61	4	0,2	17
Ruotsi	5	0,28	2	0,1	8
Australia	4	0,25	3	0,1	7
Suomi	2	0,12	49	1,8	3
Lähde: BIS, EKP, VM, IMF, Deutsche Bank, Taloussanomat

Irvokkaasta taulukosta kannattaa poimia muutama esimerkki. Brittiläisillä pankeilla on saatavia 242 mrd. euroa kriisimaista ja maa kantaa niistä 20 mrd. euron vastuut. Ruotsilla vastaavat luvut ovat 5 ja 2 mrd. euroa. Suomalaispankeilla saatavat ovat 2 mrd. euroa ja Suomi kantaa 49 mrd. euron vastuut. Ja maassa on kaikki hyvin, kun presidenttiehdokkaat keskustelevat homoista, koirista, silittämisestä, suvaitsevai-suudesta ja Suomen brändikuvasta ulkomailla.

Vaarinajattelija on varma, että kyllä  se Suomen kuva ulkomailla kirkastuu, jos ja kun tuo vajaa 50 mrd. piikki lankeaa maksettavaksi. Suomi tunnetaan edelleenkin hölmöläisistään ja sinisistä silmistään. Maana, joka tulee ilmeisesti vielä palkitsemaan yhden euron pääarkkitehdeistaan hyvin ansaitulla viralla.

Suomi kampattiin ja myytiin. Presidenttiehdokas Sauli Niinistön lempinimi on SALE. Se on väärä nikki. SOLD, kuvaa tätä herraa paremmin. Ehdokas Niinistölle euro on menestystarina ja Vaarinajattelijalle se oli menetystarina. Toimittaja Hurrin mukaan "Suomella on kriisitoimien taakankantajana kyseenalainen maailmanennätys, sillä mikään muu maa maailmassa ei maksa tai takaa kriistoimista likimainkaan yhtä railakkaasti ylimitoitettua osuutta kuin Suomi".

Ja kaikki siis johtuu siitä, että valitsimme uuden rahan. Tuo raha on euro, jonka Suomi osti kalliilla. Se myytiin halvoilla koroilla ja vakaudella, jonka tuloksista nyt nautitaan. Se myytiin pelottelulla ja haihatteluilla aikana, jolloin varmaa maksajaa eli suomalaista veronmaksajaa kupattiin Suomen oman pankkikrisiin jälkimainingeissa. Rahaunionissa Suomi sidottiin ja kepitettiin täydellisesti kansainvälisten pääomapiirien pyöriteltäväksi.

Nyt ei kannata enää jossitella, niin kuin toinen eurolobbari Korkman näyttää tekevän muistellessaan viimeisiä markka-aikoja. Tuolla jälkiviisastelulla tehtyä ei saa tekemättömäksi. Niin makaa kuin petaa. Mutta käydään nyt nämä pellevaalit välissä ja jatketaan sitten asialinjalla. Ehkäpä Helsingin Sanomatkin uskaltaa taas sen jälkeen kirjoittaa jotain asian tynkääkin. Kestämistä kansalaiset!