Blogini osoitteesta löytyy sana arkitieto. En ole psykologi mutta tuosta tieteenhaarasta tuolle sanalle kuitenkin löytyy selitys. Se, että tuo merkillinen sana päätyi blogiini, oli puhdas sattuma. Tai sitten se oli jokin alitietoinen muistikuva jostain jo kauan sitten luetusta psykologian oppikirjasta. Mainio oivallus kylläkin ja sopii hyvin blogikirjoittamiseen ja muuhunkin harrastustoimintaan.
Omaksutun ja opitun tiedon suhteen kannattaa olla tarkkana. Kaikki tieto ei ole tärkeää. Ja mikä olennaisinta, tieto sinänsä voi olla väärää ja harhaanjohtavaa. Tiedon nimissä esitetyt huhut ja uskomukset saavat helposti oman omituisen todistusvoimansa. Poliittisessa dialogissa esitetään usein totuuksina stereotypioita, jotka on tietoisesti erotettu varsinaisesta asiayhteydestä. Tärkeintä ei ole se mitä sanoo vaan millä tavalla se kerrotaan. Ja mitä korkeampi poliittinen toimija on kyseessä sitä uskottavammalta hänen sanomansa kuulostaa.
Psykologiassa arkitieto määritellään seuraavasti: Ihmiselle on tyypillistä etsiä selityksiä erilaisille ympäristön tapahtumille ja omalle toiminnalle eli ihminen reflektoi. Ihminen siis pyrkii ajattelunsa kautta muokkamaan ja käsittelemään omia mielipiteitään. Edelleen arkisen kokemusmaailman antamat selitykset perustuvat lähes yksinomaan ihmisen omaan havaintomaailmaan ja niihin tietoihin, joita on saatavilla.
Arkitieto perustuu siis välittömiin havaintoihin ja kokemuksiin. Teoreettisen tiedon perustana on sen sijaan opiskelu, analyysi ja johtopäätökset. Vaikka tämä klassisen tiedon määrittely tekeekin selvä pesäeron näiden kahden välillä, on luonnollista, että tiedon käsite ei ole näin yksinkertainen. Molemmat tiedon määritelmät lomittuvat niin kiinteästi toisiinsa etenkin yhteiskuntatieteissä.
Oletetaan, että tutkija selvittää tiettyä ongelmaa ja hakee sille ratkaisumallia. Saatuaan vastauksen hän kertoo tuloksistaan tieteellisissä julkaisuissa, jolloin niiden analyysistä tulee teoreettista tietoa. Se saa tieteellisen arvon, jota sillä muuten ei olisi. Kysymys kuuluukin, miten tutkijan oma subjektiivinen kokemusmaailma on vaikuttanut tulosten tulkintaan ja analyysiin. Onko tutkimus kenties tilattu ja mikä on rahoittajan rooli? Halutaanko saavutetuilla tuloksilla jo etukäteen sovittuja tulkintoja? Avoimia kysymyksiä löytyy rutkasti lisää.
Hyvä politiikko tuntee arkitiedon niksit. Hän osaa vedota äänestäjien tunteisiin. Hänen tietonsa perustuu aina arkipäivän myönteisiin ja kielteisiin kokemuksiin. Auktoriteettina politiikon laukomasta trivialiteetista muovautuu kuin huomaamatta todennettu totuus ja merkittävää tietoa. Politiikko oivaltaa, että äänestäjän negatiivisten kokemusten ja havaintojen ymmärtäminen takaa aina riittävän kannatuspohjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti