Ruotsalaiset ovat tunnetusti iloista porukkaa. Niin iloisia, että kun he puhuvat omaa kieltään niin se kuulostaa siltä kuin he laulaisivat, sanoi jo edesmennyt Danny Kaye eräässä haastattelussa. Nyt on taas laulun ja piirileikin aika, kevät on jo pitkällä ja murhetta ei näy taivaan rannalla. Juhannussalotkin on jo valmiiksi kiillotettu suven riemukkaita karkeloita varten.
Ruotsin taloudella menee myös hyvin. Valtionvelka hupenee silmissä ja talous kasvaa, viime vuonna kasvua oli peräti 5,5 %. Kehtaavat jotkut vielä olla huolissaan valtionvelan pienuudesta, sen kun uskotaan laskevan peräti 30 %:iin bruttokansantuotteesta kahden seuraavan vuoden aikana.
Mutta ainahan voi matkustaa, ainakin kerran neljässä vuodessa, siihen ikävään ja käsittämätöntä kieltä puhuvaan itäiseen veljesmaahan, jos surullisia asioita haluaa voivotella. Pitkät ruokajonot, kestävyysvajeet, euromaiden tukipaketit ja sitten se suunnaton viha kaikkia ulkomaalaisia kohtaan. Ja eivät kuulemma halua enää ruotsiakaan oppia, sitä ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää.
Kyllä niiden pitäisi oppia keskustelemaan enemmän siellä Suomessa. Kyllä me ainakin ihan keskenämme päätetään osallistutaanko vai ei kaiken maailman tukipaketteihin. Kreikkaan ei tietenkään ”sijoitettu” kruunuakaan ja Irlantiinkin sen verran kuin kohtuudella katsottiin. Portugalin pakettia täytyy nyt ihan rauhassa pohdiskella mutta tuskinpa sinne kannattaa mitään ”sijoittaa”. Niin epämääräisiä ovat nuo lupaukset takaisinmaksusta.
Ai niin, Suomellahan onkin se euro. Taitavat olla kimpassa joidenkin muiden maiden kanssa. Olisivat vaan suosiolla vaihtaneet kielensä ruotsiin ja rahansa kruunuun niin saisi jotain tolkkua, mitä ne siellä oikein touhuavat. Tästähän pitää tarkemmin vielä keskustella siellä Brysselissä, kun ollaan jäseniä siinä samassa Euroopan unionissa.
No onneksi ainakin saavat siirrettyä sen Kallion ruokajonon jonnekin muualle. Täytyypä lähettää oikein ehdotus tuonne Brysseliin, jotta saisivat edes jotain tukea jonkin katoksen tai ainakin korkean aidan rakentamiseen kun nuo talvetkin ovat niin pirun kylmiä nykyään. Onneksi eivät kuitenkaan saaneet sitä EU:n Ruokavirastoa. Lämpimän Ruokavarastonhan nuo totiset naapurit sen sijaan tarvitsevat.
Kyllähän siinä suomen kielessä myös mahtia ja uhoa riittää. Perkele, varsinkin kuulostaa sanana niin käyttökelpoiselta kun sen oikeassa yhteydessä räväyttää ilmoille. Sillä on mukava uhkailla ja pelotella. Jos on hirvittävä kiire ja jos on jo vetelät housuissa ja jos eduskunnan enemmistö ei ymmärrä pelastaa koko maailman taloutta. Siihen kun vielä lisätään vaikkapa uhkaaminen vaikeilla maataloustukineuvotteluilla ja kaikkien mahdollisten sanktioiden käyttöönotolla niin johan porukat saadaan riviin. Se taitaa olla sitä suomalaista vahvuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti