Medialla ja sen edustajilla on pakkomielle tuoda esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, joista etenkin suomalainen rasismi on saanut runsaasti palstatilaa. Rasismi määritellään yleensä siten, että rotu tai joku muun ihmisen erilainen ominaisuus määrittää hänen taitonsa ja kykynsä olla kunnollinen. Rasismi oikeuttaa syrjintään työelämässä ja kaikessa muussakin inhimillisessä toiminnassa.
Jussi Halla-Ahosta on tehty tyyppiesimerkki suomalaisesta rasistista. Jos sosiaalista mediaa ei olisi tarjolla, niin hyvin harva tietäisi, mitä mieltä hän on maahanmuutosta ja Suomen pakolaispolitiikasta. Halla-Aho käynnisti blogissaan keskustelun epäkohdista, johon myös muut puolueet joutuivat reagoimaan. Kaikilla puolueilla oli yhteinen viesti. Maahan saa tulla, jos tulee töihin ja maksaa veronsa.
Huonosti on yhteiskunta hoitanut tehtävänsä. Työttömyysaste on maahanmuuttajilla selvästi korkeampi kuin Suomessa syntyneellä. Näyttää siis siltä, että vaikka avoimia työpaikkoja on varsinkin suurissa asutuskeskuksissa niin niihin maahanmuuttajilla ole asiaa. Onko niin, että rasismi on niin tiukassa suomalaisissa johtajissa ja päättäjissä, että korkeasti koulutettukaan ei kelpaa, jos hän tulee muualta.
Yleensä rasismi samaistetaan ns. perussuomalaisuuteen. Myös maaseudulla elävä vähävarainen tai kaupungissa asuva turhautunut työtön nuori ovat sitä parhainta kasvualustaa rasismille. Eliitti haluaa puolestaan pestä kätensä ja kertoa omista suvaitsevista ja kansainvälisistä periaatteistaan. Heillä näyttää olevan yksinoikeus suvaitsevaisuuteen ja ymmärtämiseen. Muille sitä lahjaa ei ole annettu heidän vähälahjaisuutensa tai oppimattomuutensa takia.
Eliitille näyttää olevan ominaista jonkinasteinen tietoinen tunneköyhyys. He eivät tunnista venäläisvihaa ja ikärasismi työelämässä on heille aivan tuntematon käsite. Uskontoon perustuva rasismi ei heitä liikuta ja biologinen rasismi on aivan käsittämätöntä ymmärtää. Heidän sumea logiikkansa perustuu asioiden vähättelyyn ja niiden kieltämiseen. Rasisimia ei nähdä eliitille kuuluvana ominaisena ongelmana.
Erityisen kuvaavaa eliitin tekopyhälle suhtautumiselle rasismia kohtaan on elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen lause: Tulee kolme romania ja koko maa on sekaisin. Helsingin kaupungin ylin johto ja media kauhistelivat Romanian kerjäläisiä kuukausikaupalla. Silloisen pääministerin neuvo oli, älkää antako niille mitään, niin ongelma poistuu. Vanhasen lausunto on hyvin tyypillinen elitistinen tapa ratkaista kysymys.
Rasismin käsite on määriteltävä uudestaan. Se on pesiytynyt niin syvälle suomalaisiin päättäjiin ja yhteiskunnan rakenteisiin, että nyt on viimeistään aloitettava sen järjestelmällinen karsinta. Asettamalla ihmiset arvojärjestykseen jonkun sosiaalisen kriteerin perusteella ja toimimalla sen mukaan on piilorasismia pahimmillaan. Eliitin tekojen ja sanojen välinen ristiriita eivät luo sitä uskottavuuttaa, jota vaaditaan vaarallisen uusrasismin kitkemiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti