Miksi pankit tekivät sen taas? Tuo kysymys on syytä esittää taas kerran, sillä samat vakiintuneet toimintamallit näyttävät toistuvan uudelleen ja taas uudelleen. Pankkien tehtävä periaatteessa on yksinkertainen ja helppo: lainaksi saatua halpaa rahaa välitetään eteenpäin kalliimmalla hinnalla. Mikään ei ole helpompaa, ei edes se heinänteko. Tietysti rahan lainaaminen vaatii aina myös maalaisjärkeä. Rahan lainaaminen eteenpäin maksukyvyttömälle on kannattamatonta, jos takaukset eivät ole hoidossa.
Pääoman haltijoilla on aina ollut tietoinen pyrkimys yhdentyä. Luodaan riittävän vahva instituutio, joka saa muut pienet kumppanit polvilleen. Pelataan niin isoilla panoksilla ja instrumenteilla, joka jo käytännössä takaa sen, että voittajasta ei ole epäselvää. Se, jolla on isoin stäkki, tulee voittamaan joko suoraan bluffaamalla tai sitten pelaamalla vain pöytää. Ison rahan pelote toimii kummassakin tapauksessa ja osaava peluri tietää sen.
Nordea on mainio esimerkki, tosin vielä pieni sellainen, pyrkimyksestä luoda riittävän iso mahtitekijä Pohjoismaiselle pelipöydälle. Pankin historia on myös mielenkiintoinen. Nordean suomalainen menneisyys pohjautuu Yhdyspankkiin, joka aikoinaan oli mukana ns. SBP -yhteistyössä. Tuohon ryhmittymään kuuluivat ensimmäisessä vaiheessa Privatbanken, Bergen Bank ja Skandinaviska Enskilda Banken. Yksi pankki kustakin neljästä maasta.
Puhuttiin hallitusta rakennemuutoksesta, josta sitten myöhemmin tulikin hillitön kalabaliikki. Pohjoismainen pankkikriisi ja sen mukanaan tuomat valtio-omistukset sekoittivat pakan uudestaan. Tuli uusia omistajia ja kortit oli sekoitettava uudestaan. Suurin este uudelle suurpankille oli ruotsalainen sosialidemokratia, jota ei tuolloin miellyttänyt luoda riittävän vahvaa finanssimarkettia. Nyt tuokin este on poistunut ja käytännössä Nordea on ainoa peluri, joka pystyy ottamaan haltuun juuri sen halutun markkinan, mikä alunperinkin oli tavoitteena.
Jättipankkien synnyttäminen tietää aina ongelmia. Euromaiden velkakriisi on siitä hyvä esimerkki. Eurovaltioilla ei ole valinnan mahdollisuutta, sillä vastassa on kasvoton ja peloton peluri. Tai oikeastaan olisi, mutta yhteiskunnallistaminen kuulostaa terminä jo niin vanhentuneelta. Sananakin se herättää korkeintaan vinoa hymyilyä. Ja senkin pelurit tietävät. Samojen virheiden toistaminen ja helppojen voittojen kerääminen on todennäköistä, mikäli sivistyneen markkinatalouden tuttuja kaavoja noudatetaan.
New Yorkin taloustieteen professori Nouriel Roubinin mukaan kapitalismiin olennaisesti kuuluvat riskit ovat syynä romahduksiin. Kyky ja mahdollisuus ottaa rahallista riskiä on aivan keskeinen elementti, kun puhutaan velkakriiseistä. Tälläkin kertaa noususuhdanteen kuplan maksavat muut, kuin sen todelliset aiheuttajat. Hypermarket tyyppiset pankit on pilkottava. Pitkällä juoksulla on kestämätöntä, että pörssikurssit, yritysten investoinnit, vähittäispankkitoiminta ja kasvoton omistus määritetään saman katon alla. Suuret pankit on sanalla sanoen pantava nalkkiin.
Tän aamun Hesarin vieraskynässä oli mielenkiintoinen juttu rahoitusmaailman ja kurjistumisen yhteydestä. Tuli vaan sun kirjotusta ja Hesaria lukiessa mieleen, kuinka turhauttavaa on odottaa demokratian kautta muutoksia. Suunta ei muutu vaikka vain pieni osa porukkaa hyötyy tästä liberalismista. Paremminvointivaltiossa ollaan ja elämä muuttuu päivä päivältä kannustavammaksi ja vapaammaksi. Voi olla että mäkin kohta lakkaan äänestämästä.
VastaaPoistaSuosittelen kyllä äänestyskopilla käymistä vaikka se saattaakin turhauttaa. Olennaista näissä toistuvissa kriiseissä on se, että suurpankit tietävät, että ne tullaan pelastamaan. Holtittomuus jatkuu ellei siihen puututa rankalla kädellä.
VastaaPoistaTuhossa on kasvun siemen!
VastaaPoista