Maailmalla huhuillaan kaikenlaista

Minulla on brasilialainen ystävä, jonka kanssa olemme käyneet jo jonkin aikaa mielipiteiden vaihtoa ajankohtaisista ja vähän muistakin arkipäivän asioista. Suomi on kaukana Brasiliasta ja tuttavuuden alkuvaiheessa oli luonnollista kysellä mitä hän ylipäätään tietää maastamme. Sehän kuuluu suomalaiseen luonteeseen udella tavan takaa, mitähän ne meistä oikein ajattelee.

Ensimmäinen huomio liittyi Suomen kieleen. Hän oli kuullut, että suomi on erityisen vaikea kieli oppia mutta Skandinaviassa ihmisillä on oikein hyvä asua ja mainio toimeentulo. Yritin vakuuttaa ettei se suomi kielenä nyt niin vaikeaa ole, jos vain tahtoa löytyy. Seuraavaksi hän kertoi tietävänsä, että Suomessa on pimeää ja kylmää mutta Skandinaviassa on oikein siistiä ja luonto on puhdasta. Kerroin Suomen kauniista kesästä ja valoisista öistä ja se tuntui vähän rauhoittavan häntä.

Myöhemmin sitten selvisi, että hänen tietonsa perustuivat Hollannissa asuvan sisaren laukomiin totuuksiin. Siskon mukaan olemme vielä kaiken päälle omituisia ja sulkeutuneita mutta Skandinaviassa ihmiset ovat kuulemma oikein iloisia ja avoimia. Tässä kohtaa jokin kihahti sisälläni ja ajattelin jo vaihtaa puheenaihetta mutta kysyin kuitenkin, eikö hän tiedä, että Suomikin on osa Skandinaviaa. Vai halusiko hän vain lohduttaa, että ainakin saamme elää hyvin lähellä mukavia ja aina kohteliaita skandeja. Ai, ihan tottako, oli Cyannan lyhyt kommentti vapaasti käännettynä.

Pari päivää sitten sain kutsun skypettämään, nyt olisi todella kiireellistä asiaa. Oletteko te suomalaiset vielä idioottejakin vai vain hyväntahtoisia hölmöjä? Onko sinulla kenties ystäviä Pietarissa vai mistä moista olet kuullut, ehdin luikauttaa väliin. Vai että vielä tsuhnia, voi tsiisus sentään.

Hän oli juuri lukenut päivän lehden, jossa kerrottiin Suomen tukimiljardeista velkaongelmiensa kanssa painiville euromaille. Kuvitteletteko te tosiaan saavanne niistä jotain takaisin? Minä tiedän, että sinne ne jäävät ja turha haikailla perään. Olen ollut niin monta vuotta töissä pankissa, että huijarit minä kyllä osaan tunnistaa. Vakuutin tilanteen olevan hieman monitahoisempi ja lupasin palata asiaan tarkemmin muutaman päivän päästä mutta juuri nyt minulla olisi kiireellinen meno.

Suljin koneeni ja panin takin päälleni. Suunnistin baariin, jossa ensimmäisenä kysyin eteisessä seisovalta portsarilta, mitäs siinä toljotat. Illan pimentyessä ehdin riittävän monta kertaa huomauttaa kovaäänisesti myös tarjoilun hitaudesta. Istuin synkissä ajatuksissa yksin pöydässäni ja vitutti kuin KOP:n pientä oravaa. Tosi on. Tähän murheeseen ei taida auttaa enää edes Ollilan brändi –työryhmän visiot.

Kirkon paineet kasautuvat

Olen ilolla pannut merkille arkkipiispa Kari Mäkisen aktivoitumisen köyhien aseman puolustajana. Mäkinen on oikeassa siinä, että silloin on rummutettava kun on rummutuksen aika. Eikä kirkko tule tässä asiassa esiin ainakaan yhtään liian aikaisin. Kirjoitin jokin aikaa sitten blogissani, että köyhillä ei ole pitkään aikaan ollut puhemiestä. Ovatko Mäkisen julkiset lausunnot vain pelkkää kirkon retoriikkaa, jäävät vielä todistusta vaille.

Kirkko on viime aikoina tullut tunnetuksi lukuisissa negatiivisissa asiakysymyksissä. Naispappeus, suhtautuminen seksuaalisesti poikkeavaan vähemmistöön ja työpaikkakiusaaminen ovat päällimmäisenä mielessä, kun kirkosta ja sen roolista keskustellaan. Niihin on saatu huonosti perusteltuja vastauksia. Seurauksena on ollut mittava jäsenkato. Onko tämä se kirkon syvin huoli?

Kirkko ei yksinkertaisesti pysty puhuttelemaan ihmistä. Jo monen pääsiäisen aikana toistuneet Kristuksen kärsimysnäytelmät eivät ole se tapa, jolla kansaa herätellään. Golgatan tapahtumien kuvaus jää helposti pelkäksi visuaaliseksi satunäytelmäksi, jonka lähes kaikki ovat jo koulussa oppineet. Lisäksi kirkon viime vuosina käynnistämät mainoskampanjat herättävät pikemminkin ärtymystä kuin kiinnostusta ja halua osallistua.

Kirkko tekee paljon hyvää. Se on yksi syy, minkä takia olen passiivinen kannattajajäsen. Uskon, että siitäkin vähästä ainakin osa siirtyy sitä kipeämmin tarvitsevalle. Kirkon diakoniatyö ja ulkomaanapu ovat siitä mitä parhaimpia esimerkkejä, miten toivon kirkon instituutiona toimivan. Älkää saarnatko vaan menkää ja tehkää siellä, missä teitä tarvitaan.

Sanoilla ja teoilla on mielenkiintoinen yhteys keskenään. Mikäli ne ovat ristiriidassa, usko ja uskottavuus on koetuksella. Köyhien puolustaminen ei saa jäädä pelkäksi muoti-ilmiöksi, johon palataan asian taas niin vaatiessa. Jäävätkö Mäkisen lausunnot pelkäksi sanahelinäksi ja huonon omantunnon puhdistajaksi, on kysymys, johon saadaan pian vastaus. Valtaa pitävällä poliitikolla ja poliittisella farisealaisuudella on tunnetusti huono muisti. Sitä muistia on syytä ravistaa. Yhteiskunta ja sen luoma järjestelmä on juuri niin hyvä kuin sen heikoin lenkki.

Tosiasiat on tunnustettava

Joukko suomalaisia eturivin taloustieteilijöitä astui julkisuuteen, juuri sopivasti vaalien jälkeen kertomaan omia epäilyksiään kolmen euromaan selviytymisestä velkakriiseistään. Perusviesti oli, että tukipaketit eivät ole kestävä ratkaisu. Maiden velkasaneeraus on ainoa mahdollinen tapaa hoitaa asiat kuntoon pitkällä aikavälillä. Sijoittajien on kannettava taloudellinen vastuunsa.

Kreikan, Irlannin ja Portugalin talouksien ajaminen tiukalle säästölinjalle on kestämätön tilanne. Suomessa vastaava säästökuuri ei myöskään toiminut niin kuin ajateltiin, ja sen on moni poliitikko myöhemmin myöntänyt. Oman pankkikriisimme jälkeen maassamme on edelleen massiivinen työttömyys ja tuloerot ovat kasvaneet. Suomalaiset veronmaksajat hoitivat tuskalla omaa leiviskäänsä mutta PIG–maat eivät siinä tule onnistumaan.

Suomessa Lipposen kaudella työttömyyttä hoidettiin pääasiassa siivoamalla tilastoja eli heittämällä kymmeniä tuhansia työnhakijoita pois rumentamasta tilastoja. Lisäksi käynnistettiin mittava säästö- ja leikkausohjelma, jonka kipeimmin kokivat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Tänään todellisten työttömien lukumäärä on paljon suurempi kuin mitä viralliset tilastot kertovat ja köyhien määrä on rajussa kasvussa.

Bengt Holmströmin mukaan kriisimaiden velkasaneeraus on ainoa järkevä ratkaisu. Hänen näkökulmansa on Atlantin toiselta puolelta, jossa itärannikon veronmaksajilla ei ole tapana rynnätä hoitamaan Kalifornian pankkien vakavaraisuusongelmia. Euroalueella kysymys on saksalaisten, ranskalaisten ja brittiläisten pankkien holtittomasta luotonannosta. Aiheellisesti voidaan myös kysyä, onko tämä ollut tietoista ja suunniteltua. Tiedetään, että takaaja löytyy niin tarvittaessa. Niin pitkään tämä ongelma on ollut tiedossa ja sitä on vatvottu julkisuudessa jo monia vuosia.

Suomen tie ei ole se malli, josta kannattaa ottaa oppia. Vaikka suomalaiset osaavatkin purra hammastaan ja kärsiä pääasiassa hiljaa niin mitään takeita ei ole siitä, että näin tapahtuu muualla. Sosiaalisten jännitteiden purkautuminen hallitsemattomasti voi aiheuttaa kriisejä, joiden pahimpia seurauksia voi vain aavistella. Euroalueella äärioikeistolaisuus ja jyrkät mielipiteet yleistyvät. Alkaa syyllisten etsintä ja siinä touhussa todellisten syiden ja seurausten pohdinta unohtuu niin helposti.

Rokata ja unohtaa

Neil Young on kanadalainen musiikintekijä, jonka rahjäiset ja rosoiset laulut soivat parhaiten vanhalla vinyylilevyllä. Young tunnetaan paremminkin hitaammista ja tunnelmallisista lauluistaan ulottuen aina kantrista folkiin mutta tarvittaessa miehestä löytyy myös särmää. Grunge-musiikin "kummisedän" laajaa tuotantoa moititaan joskus syystäkin epätasaisuudesta. Rockin´ in The Free World on tänään kuitenkin yhtä ajankohtainen kuin se oli yli 20 vuotta sitten ilmestyessään levykauppoihin. Alla YouTuben typistetty videoversio kappaleesta.




"Rockin' In The Free World"

There's colors on the street
Red, white and blue
People shufflin' their feet
People sleepin' in their shoes
But there's a warnin' sign
on the road ahead
There's a lot of people sayin'
we'd be better off dead
Don't feel like Satan,
but I am to them
So I try to forget it,
any way I can.

Keep on rockin' in the free world,
Keep on rockin' in the free world...

I see a woman in the night
With a baby in her hand
Under an old street light
Near a garbage can
Now she puts the kid away,
and she's gone to get a hit
She hates her life,
and what she's done to it
There's one more kid
that will never go to school
Never get to fall in love,
never get to be cool.

Keep on rockin' in the free world,
Keep on rockin' in the free world...

We got a thousand points of light
For the homeless man
We got a kinder, gentler,
Machine gun hand
We got department stores
and toilet paper
Got styrofoam boxes
for the ozone layer
Got a man of the people,
says keep hope alive
Got fuel to burn,
got roads to drive.

Keep on rockin' in the free world,
Keep on rockin' in the free world...

Nokia jyrää ja muut pulisee

Nokian vuoden ensimmäinen kvartaali oli taas kerran parempi kuin analyytikkojen konsensus ennuste. Itse asiassa jo kolmatta kertaa peräkkäin. Tulosta kertyi 0,13 € osaketta kohden kun analyytikkojen ennusteissa sen arvioitiin olevan keskimäärin 0,10 €. Paljon kiistanalaista huomiota jo aikaisemminkin herättänyt teleanalyytikko Tero Kuittinen epäonnistui taas pahasti lähes kaikissa arvioissaan.

Nokia myi kolmen ensimmäisen kuukauden aikana 108,5 miljoonaa matkapuhelinta. Yhdistelmälaitteiden eli käytännössä älypuhelinten myynti oli 24,2 miljoonaa ja niissä kasvua oli peräti 13 % verrattuna viime vuoden vastaavaan ajankohtaan. Nokian liikevaihto kasvoi 10,4 mrd. euroon ja liikevoittoa kertyi 704 miljoonaa euroa.

Luvut puhuvat karua kieltään. Numeroilla on se vahva puoli, että niitä ei saa muuksi muutettua vaikka kuinka väännettäisiin ja käännettäisiin. Spekulaatiot Nokian tuhosta voidaan heittää Atlantin hyiseen valtamereen. Palo on sammutettu ja sopimus Microsoftin kanssa on allekirjoitettu. Tuon sopimuksen myötä Nokian kassaan sataa miljardeja euroja. Yritys on sanalla sanoen vahvalla kasvu-uralla.

On selvää, että pulina jatkuu. Kuittinenkin ehti jo varoittaa Nokian ”pelottavan huonosta” ohjeistuksesta. Amerikkalainen talousmedia kertoo miten huonosti Nokia myy USA:ssa ja unohtaa samalla, että Nokian päämarkkina on aivan muualla. Nokia tekee huomattavan osan tuloksestaan ns. BRIC –maissa ja tuolla kasvun rajat eivät ole lähimainkaan saavutettu. Nousevien talouksien kysynnän kasvun ansiosta Nokia myy kevyesti yli 500 miljoonaa matkapuhelinta joka vuosi. Tähän ei pysty yksikään kilpailija.

Ensimmäiset Nokian Windowsin käyttöjärjestelmää hyödyntävät puhelimet tulevat todennäköisesti myyntiin jo tämän vuoden loppupuolella. Moni jaksaa tuskin odottaa, sillä odottavan aika on pitkä. Todennäköistä on, että siirtyminen vanhasta Symbianista Windowsiin on luonteva ja nopea. Vanhat Symbianin käyttäjät ostavat uuden Nokia Windows kännykän ja potentiaalinen ostajakunta sen kuin kasvaa.

Pitkäaikaista tuottoa hakevalle sijoittajalle Nokia on loistava ostokohde. Vahva osinkotuotto ja alhainen kurssiriski takaavat turvallista ja varmaa tuottoa vuodesta toiseen. Helsingin pörssistä on tällä hetkellä vaikea löytää osaketta, jossa kurssiriski on niin alhainen kuin Nokialla. Uskallan myös väittää, että Nokia alemyynnit alkavat olla jo vähissä.

Suomen suurin puolue

Kokoomus ei ole Suomen suurin puolue vaikka puolue sitä ehti hehkuttamaankin juhliessaan kuuden eduskuntapaikan häviötään omissa vaalijuhlissaan. Taisi skumppa taas kerran sekoittaa päät pahanpäiväisesti. Nukkkujat ry on ylivoimaisesti Suomen suurin puolue vaikka hekin menettivät osan kannatuksestaan.

Sain kutsun nukkujien vaalijuhliin ja täytyy myöntää, että meno oli aivan toista kuin ravintola Bankissa. Ei esiintynyt minkäänlaista öykkärointiä, ei humalaisia selittelemässä, miten hyvä jätkä sä olet, ei katteettomia lupauksia eikä mitään merkkejä hurmahenkisestä paatoksesta. Tunnelma oli rauhallinen ja vakaa. Suorastaan levollinen olo leimasi tilaisuutta vaikka juhlijoita oli paikalla useita tuhansia.

Yritin tunnistaa joitakin vanhoja tuttuja mutta niitä oli yllättävän vähän paikalla. Ja nekin vähät ehtivät luikkia ja kadota johonkin väentungokseen nähdessään minut. Olisin niin mielelläni vaihtanut pari sanaa ja kysynyt, miltä nyt tuntuu. Jossain kaukana olin erottavani pari banderollia, joissa luki isoilla kirjaimilla jotain EVVK tai ainakin siihen suuntaan. Näkyvyys oli välillä niin huono.

Yhtä vanhempaa herraa ehdin vetäisemään hihasta, sillä olin usein tavannut miehen samaan aikaan ruokaostoksilla. Hänkin vain hymyili vienosti ja taputti minua ystävällisesti olkapäille ennen kuin hävisi nopeasti väkijoukkoon.  Jossain syrjässä istui iso nuorten joukko lattialla. Heillä oli kummallinen lasittunut katse ja he näyttivät olevan kuin transsissa. Vain päiden tasainen nytkyttely kertoi, että musiikkia sieltä kuulokkeista ilmeisesti kuunneltiin.

Kukaan ei pitänyt puheita. Kukaan ei sanonut mitään. Toki pientä äänetöntä tönimistä esiintyi mutta sehän on luonnollista siinä väkimäärässä. Yritin epätoivoisesti saada jonkinlaista yleiskuvaa tuosta massasta mutta se oli täysin mahdotonta.  Oli nuorta ja vanhaa, oli naista ja miestä ja siinä kaikki. Joidenkin katseissa olin havaitsevani vihaa ja jotkut taas näyttivät olevan masennuksen vallassa. Jäin vain ihmettelemään, mistä näitä ihmisiä oikein tulee.

Keep it simple

If you play hockey, you know what I mean. But if you are a Finnish politician I think you have no idea what the hell I´m talking about. It’s the message, folks. It sounds easy to simplify your ideas or goals but are you really sure that the voters understand what´s your point.

This doesn´t mean that you should underestimate them, that´s the worst thing you can do. They are not stupid. The voters are ordinary people living with their families, working and trying to make their everyday life as normal as possible.  There is nothing wrong with that.

The True Finns leader, Timo Soini, is an example of the politician who has done it in the right way. He replied to one question. What´s your main point?  Spit it out, or it will get buried. Or at least tell them that there are no better options left. But absolutely be sure that the voters will pick up the point.

Soini is a populist and conservative. I´m sure that he has an idea what to do with his amazing election victory. But I´m afraid if the rest of his 38 fellow members of the parliament will agree. There are so much different opinions, emotional nationalism, anxiety of the future and ignorance of the economic issues. And finally it`s always the economy that matters.

The euro-zone area is the toughest problem. And the big question is if there are more bailouts to come. We have to remember that Finland is the only country that requires bailouts to be approved by parliament. Finland should stop this senseless waste of money because euro doesn´t work according to Soini. That is the basic message that everyone knows in Finland.

Simplify don’t mystify. This is not a rocket science like Soini has said many times. It also requires the courage to be different. Soini is a catholic who doesn´t even approve the abortion. Not a typical Finn, very far from it, but his message was bright and clear. Trust me, we can do it together. It was as simple as that.

Kansa vastaa kun kerran kysytään

Tämän vaalipäivän muistan aina. Nuori naisehdokkaani ei tietenkään selviytynyt eduskuntaan ja minä saan olla rauhassa. Mutta perussuomalaiset tekivät sen ja nostivat itsensä hallitukseen. Kansan syvien rivien tyytymättömyys asioiden tilaan räjähti silmille ja eliitti huokasi pitkään ja syvään. On ilmeistä, että tämä paha olo on jatkunut jo todella kauan, niin murskaava Timon vaalivoitto oli.

Keskusta on kuopattu ja Paavo siirrettiin syrjään saappaat jalassa. Siirtyminen suuriin asutuskeskuksiin epäonnistui, koska puolue ei löytänyt mitään sanottavaa. Tai sitten oli mutta sitä ei saanut sanoa ääneen.

Kokoomus juhli tappiotaan Bankissa ja kertoi olevansa Suomen suurin puolue. Hymyilevää Marjaa ja golfari Suvia ei bileissä näkynyt mutta meillä kaikilla muilla oli taas niin hauskaa.

Demarit pitivät omia pitojaan ja jatkoivat kosiotoimiaan. Miten ihana ja sympaattinen mies tuo Timo onkaan. Kyllä me varmaan yhdessä pärjätään isommissakin karkeloissa.

Vasemmistoliitto taapersi niin kuin ennenkin. Väsynyttä ja vielä väsyneempää taistelijaa mutta aina niin ihanan energinen Silvia pääsi sisään eduskuntaan.

Vihreät jäivät piipittämään omia laulujaan. Eiks noi juntit siis tajuu et me niinku ollaan niinku fiksuja ja niinku funtsitaan silleen niinku ystävällisesti niinku ympäristömielessä.

Ruotsalainen kansanpuolue ja samma på svenska.

Kristillisten sanoma upposi huonosti kun taas pari homppelia aloittaa politikoinnin eduskunnassa. Sitä moraalin rappiota Lauri voi katsella enää vain televisiosta.

Pieni ja vihreä liike ratkaisee

Juuri ennen vaalitulosten julkistamista on haastavaa spekuloida ja arvioida tulevaa. Vihreät tulevat olemaan aivan erityisessä asemassa, kun seuraavan hallituksen linjoista väännetään kättä. Heidän saamansa äänimäärän suuruus ei sinänsä ole se tärkein kriteeri vaan se, mille puolelle he asettuvat.

Suurimmat porvaripuolueet kokoomus ja keskusta eivät tule saamaan enemmistöä eduskuntaan. He tarvitsevat tukipuolueita avukseen. Ruotsalaisen kansanpuolueen, ns. automaattikaverin saama kannatus vaaleissa ei tule myöskään riittämään enemmistöön. Siihen tarvitaan vielä neljäs puolue, jotta toimintakykyinen hallituskoalitio saadaan pystytettyä. Kääntävätkö vihreät linjansa vai jatkuuko sama hiljainen konsensus on kysymys, jota sietää pohtia.

Vihreät ovat ilmoittaneet, etteivät he aio istua samassa hallituksessa perussuomalaisten kanssa. Tämä tukee nykymenon jatkumista.  Vihreitä kiinnostaa myös valta ja niissä pyrkimyksissä puolueen keskeisin tavoite, ydinvoiman vastustaminen on unohtunut. Viime hallituskaudella vihreillä näytti olevan aivan erityinen oikeus äänestää sitä vastaan vaikka muut hallituspuolueet kannattivat lisäydinvoiman rakentamista. Joku voisi puhua kaksinaismoraalista tai jopa aatteensa myymisestä vallanhimon kustannuksella.

On selvää, että kompromisseja tarvitaan aina mutta jos puolue joutuu luopumaan kaikkein tärkeimmästä tavoitteestaan, niin siinä eivät mitkään selittelyt riitä. Tämä tekee puolueen käyttäytymisestä  juuri niin vaikeasti ennustettavan. Puolue on kuin tuulivoimala, propellin pyörimissuunta vain vaihtuu kulloisenkin tuulen mukaan.

Miten jaksaa puolueen punavihreä siipi? Se on selvästi ottanut etäisyyttä vasemmistoon puolueen kantaessa ”raskasta” hallitusvastuutaan. Oikeastaan ainoaa yhteistä linjaa on löydettävissä pyrkimyksestä pysäyttää tuloerojen kasvu. Energiapoliittiset linjaukset ovat jääneet epämääräisiksi puheiksi ja nehän ovat aina neuvoteltavissa uudelleen. Puolueen punavihreäsiipi on pahasti ruosteessa.

Tietysti on aina mahdollista, että kristillisestä liitosta tulisi se viimeinen kapula, jota porvaripuoli kosisi mukaan kantamaan vastuuta. On kuitenkin epätodennäköistä, että kristillisten edustama konservatiivinen arvomaailma houkuttaa siihen. Vaikka Katainen ja Kiviniemi kertoivatkin rukoilevansa niin se tuskin riittää perusteeksi ottaa puoluetta mukaan.  Nuo Raamatun oppien noudattaminen on jo muutoinkin jäänyt pahasti taka-alalle viime hallituskaudella.

Vihreistä on kiistatta tulossa vaalien ratkaisija. Vain perussuomalaisten aivan järkyttävän suuri vaalivoitto voisi tuota roolia heikentää. Tuohon vaalivoittoon en jaksa uskoa mutta niin kuin aina ennustaminen on niin pirun vaikeaa. Ilta on aamua viisaampi niin tässäkin tapauksessa.

Köyhällä ei ole puhemiestä

Kaikkein heikoimmassa asemassa eli perusturvan varassa elävien ihmisten toimeentulo on pysynyt reaalisesti samalla tasolla jo 20 vuotta. Samalla ajanjaksolla keskimääräinen palkkataso on noussut 40 prosenttia. Muistatko, mikä sinun palkkasi ostovoima oli 20 vuotta sitten?

Perusturvalla eläviä on noin 125 000. Osaa heistä pallotellaan yhteiskunnan tukiverkostossa surutta ja syyllistäen. Perusturvaviraston lämpimissä sisätiloissa he saavat pohjoismaiden tylyintä kohtelua hiljattain ilmestyneen tutkimuksen mukaan. Annetaan ymmärtää, että tilanteesi on oma syy. Työvoimatoimistossa käydessään osa on saanut selkäänsä koodin 0900. Tuo koodi kertoo, että hakijalle ei ole tarkoitustakaan löytää työpaikkaa. Hänet on syrjäytetty.

Viime aikoina julkisuudessa on pompoteltu 100 euron tasokorotusta työmarkkinatukeen. Köyhät ovat taas saaneet uusia ystäviä ja ymmärtäjiä eduskuntavaalien alla. Kysymys on ensi sijassa arvovalinnoista.  Kokoomuslainen valtiovarainministeri Katainen kertoo tuon satasen tasokorotuksen olevan kallista. Samaan aikaan hän ilmoittaa, miten halpaa on muiden euromaiden tukeminen. Ihmettelen, mistä tuo Kataisen yllättävä miljardeja euroja maksava kansainvälinen solidaarisuus mahtaa oikein kummuta. Satasen tasokorotuksen hintalapuksi on arvioitu noin 200 miljoonaa euroa.

Helsingissä syödään Euroopan unionin kalleinta ruokaa. Se näkyy mm. yhä pitkittyneissä ruokajonoissa, joissa köyhät ihmiset jonottavat peruselintarvikkeita. On synnytetty virallinen ja julkisesti hyväksytty muoto kerjätä. Kaikkein pahinta on, että tuosta hiljaisesti eteenpäin valuvasta jonosta on tullut jo maan tapa. Järjestäytyneestä kerjäämisestä on tullut hyväksytty muoto, poissa silmistä ja poissa mielistä.

Ruoka on meille kaikille ja myös köyhille kaikkein välttämättömintä. Jokainen syö vain varojensa mukaan. Mikäli perusturvaa korotetaan, on todennäköistä, että tuosta summasta ylivoimaisesti suurin osa menee parempaan ja terveellisempään ruokaan.  Ruualla on kiistaton yhteys ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Mitä kaikkea tuo sitten säästää muiden sosiaalipalvelujen käytössä, jää vain arvailujen varaan.

   

Kaikkein heikoimmin toimeentulevien ihmisten tietoinen syrjäyttäminen ja nöyryyttäminen tulee aikaa myöten kalliiksi. Hintalappu yhteiskunnalle voi tulla yllättävän suureksi, mikäli mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään katoaa. Viisainta olisi saada mahdollisimman moni mukaan rakentamaan parempaa huomista. Olen varma, että meille kaikille löytyy se oma paikka, jos vain tahtoa riittää.

Äänestä nuorta naista

Kävin eilen antamassa ennakkoääneni nuorelle naiselle. Nuorta, koulutettua ja samoja arvoja omaavaa aktiivista toimijaa oli ilo tukea vetämällä se kuuluisa punainen viiva harmaalla grafiitilla. Viime äänestyskoppikäynnistä olikin kulunut jo turhan pitkään.

Ehdokkaani on uusi tulokas, joka ei vielä ole ehtinyt ryvettymään. Hän on keskittynyt yhteisten asioiden eikä niinkään omien asioiden suhmurointiin. Näistä surullisen kuuluisista suhmuroinneistahan meillä on riittävästi esimerkkejä kuluneelta vaalikaudelta. Hän on tahtotoimija, joka ymmärtää talouden realiteetit sekä päätösten syy- ja seuraussuhteet.

Lähden tietenkin siitä toiveikkaasta ajatuksesta, että hänet valitaan kansanedustajaksi. Tulen seuraamaan hänen aloitteitaan ja puheitaan tarkalla syynillä. Jos huomaan, että hänen raikkaat ajatukset hiipuvat ja hänen lupaamansa toimet oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta muuttuvat joksikin käsittämättömäksi mutinaksi, alan huolestua. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun kansanedustajalleni ilmestyvät mustat silmänaluset, tiedän, että peli on jo menetetty.

Nuori naisedustajani on onnistuneesti muotitettu. Hänet on koulutettu puolueen tavoille, jotka hänelle opettaa joku kyyninen puoluetoimiston vanhempi herrahenkilö tai sitten jo kaiken kokenut puoluejyrä. Hänelle kerrotaan, että näin me puoluejohdossa olemme päättäneet ja näin on sinunkin syytä ajatella oman etusi tähden. On synnytetty väsynyt ja turhautunut taistelija, joka tietää oman paikkansa.

Nuorta naista kannattaa silti äänestää. Vapaasti Antti Tuuria muokaten: nuorissa naisissa asuu viisaus ja miehissä hulluus. Olen tyytyväinen, mikäli edustajani kykenee säilyttämään edes hitusen idealismistaan. Erityisen onnekas olen, jos edustajani selviää tiukasta puoluekurimankelista ja saa läpi joitain tärkeimpinä pitämiään asioita. Ja siihen minun on tietenkin pakko uskoa.

Älä äänestä vanhoja äijiä ja akkoja. Heidät on koulutettu olemaan aina oikeassa. Koskaan he eivät tule myöntämään, että tällä kertaa arviomme oli pahasti metsässä. Heidän suustaan pääsee kuluneita ja ympäripyöreitä selityksiä. Samaa poliittista jargonia toistetaan samalla sapluunalla, puhujan aksentti vain vaihtuu. Anna nuorelle naiselle mahdollisuus olla väärässä. Se on ainoa keino oppia pitämään huolta yhteisistä asioista. 

Euromaiden tuskainen olviretki

Muutaman Euromaan viimeaikaiset ongelmat ovat kaikille tuttuja ja niiden märehdintä tässä yhteydessä on turhaa. Pikemminkin on syytä palauttaa mieleen ne lähtökohdat ja perusteet, jotka johtivat Suomen liittymiseen yhteiseen eurooppalaiseen rahaan.

EU ja Euro ovat Suomessa pääasiassa kahden erilaista aatemaailmaa edustavan puolueen yhteishanke. Pääomaa edustavan kokoomuksen tavoitteena oli luoda yrityksille yhteinen markkina-alue, jossa kaikki olisi mahdollisimman vapaata. Teollisuuden keskusliiton lobbarit uhkailivat naama punaisena lopettavansa investoinnit Suomeen, mikäli kansa äänestää väärin.  Työvoimaa edustavalla sosialidemokraateilla oli sen sijaan mielessään jonkinlainen kuva solidaarisesta eurooppalaisesta liikkeestä, joka takaisi voimallaan työmarkkinoiden vakauden. Yhdistämällä voimat olemme paljon vahvempia.

Haluttiin luoda kilpailukykyinen eurooppalainen imperiumi, joka loisi riittävän vastavoiman muille globaalin talouden vahvoille toimijoille. Ja aikakin oli sopiva. Neuvostoliiton hajoaminen ja itäisen Euroopan vapautuminen tarjosivat Suomelle ainutlaatuisen mahdollisuuden olla hankkeessa mukana. Rahamarkkinoiden vapautuminen ja holtiton luotonanto aiheuttivat pankkikriisin, jonka maksumiehiä olivat veronmaksajat. Seurauksena tästä kaikesta oli lama ja sitkeästi korkeana säilynyt työttömyys, jotka loivat pelkoa ja turvattomuutta suomalaisiin koteihin. Pöytä oli valmiiksi katettu.

Toki tuolloin kartoitettiin mahdolliset uhat, jotka liittyivät pääasiassa Euromaiden talouksien rakenteiden erilaisuuteen. Suomalaiselle kuluttajalle kerrottiin banaanien kilohinnan nousevan euron tulon myötä. Perusviesti oli kuitenkin se, että rahaliiton mukanaan tuomat edut painoivat vaakakupissa paljon enemmän kuin haitat. Ongelmaa toki lisäsi se, että kaikki EU-maat eivät yhteiseen rahaan uskoneet.

Oli aikoja, jolloin suomalaiset valtiomiehet pääsivät patsastelemaan EU:n kaikissa mahdollisissa ytimissä. Kansalle kerrottiin miten viisasta ja johdonmukaista talouspolitiikka euromaat harjoittavat. Ja kaikkein tärkeintä oli tietenkin se, että Suomi sai olla päättämässä näistä asioista. Kuuluimme tuohon aikaan yläluokkaan ja nuo yhteisen rahan hyljänneet siihen halveksittuun paariaan.

    

Eurohankkeelle haluttiin myös hyviä esimerkkejä. Irlannista tehtiin mallimaa, jota hehkuteltiin kaikissa mahdollisissa medioissa. Irlannissa tehtiin tuolloin tietoinen valinta, jossa verotuksellisin toimenpitein houkuteltiin ulkomaista pääomaa ja maasta tehtiin yritysten veroparatiisi laskemalla yhteisöverokantaa.  Kaiken piti olla kunnossa ja nyt on maksun aika. Kelttiläinen tiikeri kaatui ja kansa maksaa.

Pienelle ja viennistä riippuvaiselle taloudelle vahva valuutta on myrkkyä. Asian toista puolta valotti Suomeen jokin aikaa sitten kutsuttu taloustieteen nobelisti Paul Krugman. Hän kertoi tuntevansa maatamme huonosti mutta suositteli kuitenkin sisäistä devalvaatiota. Tuo vaivihkainen vinkki lienee mennyt jo perille kaikille valtaa ja vastuuta kantaville tahoille. Kilpailukyvyn ylläpito vaatii aina joustoja. Kysymys on vain siitä kuka sen tekee ja millä ehdoilla.

Mielessäni liikkuu lukuisia epämiellyttäviä arkisia ajatuksia. Aavistan, että tälläkin hetkellä jossain naureskellaan ja jossain muualla taas tuskaillaan. Minulla on vahva tunne, että monista yhteisistä asioista sopiminen on jäänyt pahasti kesken. Yhteisymmärrystä Euromaissa on ilmeisesti haettava vielä moneen kertaan. Tällä hetkellä lienee kuitenkin selvää, kumpi osapuoli on vahvoilla. Pääoma on saanut temmeltää vapaasti ja työvoima on ajettu nurkkaan. Niinhän siinä usein käy, jos herrojen kanssa lähtee marjaan.   

Det var länge sen

Finland har två officiella språk, finskan och svenskan.  Omkring fem procent av finska människor  talar svenska som sitt modersmål  i dag.  Svenska språket  har alltid varit så kallad port till utomlands i Finlands historia. Ännu i början av 1900-talet var 13 procent av finska folket  svenskspråkiga.  Men tiden går och nya ideer kommer att behärska livet och ekonomi också här i Norden. Ryssland och särskilt  Europeiska Unionen har kommit  i stället för nordiskt samarbete . Man har ställt en viktig fråga om det fortfarande är nödvändigt  att alla finländare är tvungna att lära sig svenska i skolan.

Människonatur, låt mig säga är så konstig att om han tvingas att göra någonting , kommer det inte oftast att lyckas. Men om det tvärtom är frivilligt eller man förstår hur nyttigt denna kunskap är, blir resultatet då mycket mera lysande. Detta faktum har ofta glömts när vi diskuterar svenskans ställning i Finland. Om vi vet att det finns möjlighet att välja, är det säkert tacksammare  för båda sidor på lång sikt.

Rättigheten att användä sitt eget modersmål är ett villkor att leva mänskligt liv i samhället och också att kunna berätta sina åsikter. Vi finnarna vet ju det eftersom så många har flyttat till Sverige och börjat ett nytt liv där. Många av dem har haft hårda tider för att de inte kunde använda sitt modersmål. Det är också ironiskt att Nordiska rådet, som är den viktigaste organisationen mellan nordiska länderna har bara tre officiella språk: danska, norska och svenska, men inte finska. I Europeiska Unionen finskan har officiell status.

Ett språkproblem hos en minoritet måste alltid lösas på ett humant sätt utan straff och jag är säker att Finland har varit ett bra exempel  för många andra länder att följa med. Vi är inte ensamma med dessa svåra och tråkiga språkfrågor. I Europa finns det två länder, Belgien och Schweiz, som båda har tre officiella språk. I dessa länder måste man lära sig landets andra officiella språk i skolan om man lever i ett område där majoriteten talar detta språk. Så enkelt och klokt eller hur. I Finland om man reser till Österbotten kommer man att höra svenska språket varje dag, så det är ganska naturligt att man också måste läsa svenska där.

Man måste komma ihåg att språket är först och främst ett uttrycksmedel och ett medel att diskutera med andra människor som lever i den närmaste trakten. Det sägs att det är bra att känna sina grannar. Finland har många grannar och antalet ryskspråkiga har  ökat snabbt i vårt land under senaste åren. En sak är säker: om staten ger mera makt till kommunen  att självständigt fatta beslut om utbildningspolitiken kommer det att förbättra finländares förmåga att tala också ryska. I Östra Finland finns det skrikande behov av denna kunskap.

     

Finskatalandes förmåga tala svenska är så olovligt svag nuförtiden. Och den blir bara sämre och sämre om man inte gör viktiga beslut så fort som möjligt. Det enda sättet att förbättra språkkunskaper är att ge möjligheten att läsa frivilligt och att göra det utmanande att lära sig främmande språk.  Tvångbullen smakar aldrig gott.

Herra Too Many

Uhkapelaaminen on vaarallista, jos sitä tekee suurella uholla ja uhalla. Ja vaikka vimmasi ei olisikaan niin paha, tulet varmuudella häviämään rahasi pitkällä juoksulla. Viihdyin aikoinaan Helsingin kasinolla, jossa yleensä tapaa niitä pahimpia tapauksia. Noista ajoista herra Too Many jäi erityisesti mieleen.

Yhtenä loskaisena marraskuun iltana kasinolle ilmestyi tyylikäs mies nahkatakissaan. Hän oli selvästi ulkomaalainen, pukeutuminen ja murteellinen englanti kertoivat sen.  Seurasin syrjäsilmällä miehen touhuja ja ripeitä liikkeitä. Pelipöydät vaihtuivat sukkelaan ja lopulta hän päätyi meidän ilottoman ja vakavan oloisen peliseurueen pöytään.

Ei kulunut kauaa kun pöydästämme jo kuului iloisia ja äänekkäitä too many huudahduksia silloin kun jakaja sattui vetämään yli. Kysymyksessä oli Black Jack niminen korttipeli, jossa pelataan jakajaa vastaan. En tosin pitänyt siitä, että hän hoki sanomaansa kovaäänisesti suoraan vasempaan korvaani ja poistuinkin jonkin ajan kuluttua nauttimaan virvokkeita rauhallisempaan paikkaan.

Hänestä tuli paikan vakioasiakas ja aikaa myöten tutustuimme paremmin. Hän kertoi olevansa italialainen liikemies, joka oli mukana vaatebusineksessa. Tempperamenttia miehellä riitti ja välillä jouduin selvittelemään käsirysyjäkin pelin kiihkeissä tunnelmissa. Herran poikkeuksellinen käyttäytyminen herätti melkoista huomiota kasinon muuten ankeassa ja harmaassa ilmapiirissä.

Parin kuukauden jälkeen mies yllättäen hävisi pelikuvioista. Eräänä iltana utelin professorilta, minne yhteinen ystävämme herra Too Many on kadonnut. Professori, italialaisen antama lempinimi kaverilleni, kehotti lukemaan tarkemmat tiedot päivän lehdestä. Ilmeni, että poliisi oli juuri pidättänyt Suomessa jonkun italialaisen pikkumafioson. Interpol oli ollut miehen perässä jo pitemmän aikaa ja hänet oli saatu vihdoin kiinni karkumatkalla Suomessa. Yksi ynnä yksi on yhtä kuin kaksi piti paikkansa tässäkin tapauksessa.

Vuosia tämän tapahtuman jälkeen olin saavuttanut melkoista menestystä yhdessä nettipokeriturnauksessa. Palkinnoksi sain satelliittilipun EPT –turnaukseen, joka pidettäisiin San Remossa. Pokerihuone maksoi lentomatkat ja yöpymiset kaupungin parhaimmassa hotellissa ja kaiken päälle tuli vielä mukava summa taskurahaa. Jossain vaiheessa muistin, että herra Too Many kertoi olevansa juuri tuon kaupungin suuria poikia. Mieleeni juolahti, että oli hyvinkin mahdollista törmätä vanhaan tuttuun kaupungin ainoalla kasinolla, mikäli vankilatuomio olisi ehditty suorittaa.

No herraa en tuolla reissulla valitettavasti kuitenkaan tavannut. Tarkoituksena oli muistella vanhoja hyviä aikoja ja vaivihkaa kysyä, että vieläkö hän muistaa sen antamani satasen vipin. Matka oli kaikesta huolimatta hyvin opettavainen. Nyt tiedän, että italialaiset ne vasta osaavatkin olla kyyliä pelipöydässä. Lähes jokainen ennen minua oli ns. limpannut sisään maksamalla ison blindin. Olin viimeisenä vuorossa ja siirsin kaikki pelimerkkini AQ:lla keskelle pöytää ja sain yhden maksun. Paikallinen pokerisankari maksoi AA:llaan ja loppu onkin sitten vain huonoa historiaa.

Elis Regina, Águas de Março

Elis Regina ja Tom Jobim: Waters of March, musiikkia unohdetusta bossa novasta, näyte lajinsa parhaimmistosta.

Elis Regina oli legendaarinen brasilialainen laulajatar, joka oli tunnettu lapsi- ja teinitähti jo varhaisella iällään. Hän oli vasta 11-vuotias esiintyessään ensimmäisen kerran radiossa. Regina oli hyvin monipuolinen laulaja, jolla oli useita musiikkiproduktioita monien kuuluisien muusikkojen mm. Gilberto Gilin kanssa. Jazz ja bossa nova olivat hänelle läheisintä musiikkia ja niissä Reginan ääni oli parhaimmillaan. Jotain hänen suosiostaan kertoo se, että hänen levyjään on myyty yli 80 miljoonaa.  

”Hurrikaani” ja ”Pieni Pippuri”, jotka olivat hänen lempinimiään, kritisoi aktiivisesti maataan tuolloin hallinnutta sotilasjunttaa. Gorillat johtavat Brasiliaa, oli Reginan vastaus toimittajien esittämiin kysymyksiin. Laulajan lyhyt mutta tuottelias ura päättyi ikävästi jo 36 vuoden iässä vuonna 1982 alkoholin, kokaiinin ja lääkkeiden sekakäytön takia. Kansan rakastaman laulajan muistotilaisuuteen osallistui yli 25 000 ihmistä.

Nokian viestintä törkkii

Olen jo kauan seurannut ja ihmetellyt Nokian outoa viestintäpolitiikkaa.  Yhtiön sanotaan olevan kriisissä ja se onkin joutunut median teräviin hampaisiin. Jo pitkään jatkunut rumputuli, johon varsinkin amerikkalainen talousmedia on osallistunut, on ilmeisesti lamaannuttanut Nokian ulkoisen viestinnän, niin hampaatonta se on ollut. Räikein esimerkki löytyy tämän vuoden helmikuulta, jolloin Nokia ilmoitti aloittavansa yhteistyön Microsoftin kanssa. Kuukaudessa yrityksen markkina-arvosta katosi 10 mrd. euroa.

Mitä tuolloin sitten tapahtui? Yhtiön hiljattain valittu toimitusjohtaja Stephen Elop kertoi Lontoossa pidetyssä tilaisuudessa Nokian olevan kuin palava öljynporauslautta, josta pelastautuakseen on hypättävä hyiseen mereen. Yhtiö ilmoitti siirtyvänsä älypuhelinpuolella Windows Phonen käyttöjärjestelmään ja luopuvansa Symbianista. Tuosta dramaattisin kielikuvin varustetusta ja lähes henkisiä traumoja aiheuttaneesta tiedotustilaisuudesta alkoi osakekurssin jyrkkä syöksy.

Nokian viesti ei mennyt perille. Kerrottiin epämääräisestä uudesta ekosysteemistä, väheksyttiin omien puhelinten kilpailukykyä ja samalla mollattiin talon omaa tutkimus- ja kehitystoimintaa. Mediassa käynnistyi valtava huhumylly, jossa epäiltiin koko yhteistyöhankkeen onnistumisen mahdollisuutta. Tämä tarjosi spekulanteille mitä otollisimman mahdollisuuden vaikuttaa osakekurssin kehitykseen ja pelimiehet saivat kaivatun lappunsa.

Suomalaiset kasvattivat omistustaan tuntuvasti Nokiassa jo viime vuoden aikana ja monet piensijoittajat  pureskelivat kynsiään ja kiroilivat hiljaa mielessään. Jo tuossa Nokialla oli riittävästi aihetta ja syytä yrittää korjata pahimmat huhupuheet kriisiviestinnän keinoin ja varmistaa sanomansa perillemeno mutta mitä yhtiö teki. Nokia oli hiljaa ja mitä mielikuvituksellisimmat salaliittoteoriat kurssimanipulaation syistä ja valitun strategian mielekkyydestä jatkuivat mediassa päivästä toiseen.

Nokia ei ole kriisiyritys, kriisiyritys ei tee voittoa vuodesta toiseen. Nokia on vertaansa vailla oleva menestystarina, joka on maailman suurin matkapuhelinvalmistaja. Nokian tuotteet ovat laadukkaita ja kestävät vertailun mihin tahansa kilpailijan vastaavaan puhelimeen. E7, joka tuli markkinoille helmikuussa, on monien arvostelujen mukaan maailman paras yrityskäyttöön soveltuva älypuhelin. Tämä kaikki jäi varjoon.

Mobiilipuolella mielikuvat ratkaisevat. Niiden luomisessa eivät auta vanhat kliseet suomalaisesta sisusta. On luotava uskottava ja luotettava tarina. On tuotava faktat pöytään ja osattava kertoa ne tavalla, jolloin asiakas tietää ostaneensa parhaan tuotteen, mitä on tarjolla. Nokia brändinä on edelleen kovaa valuuttaa yrityksen tärkeimmillä markkina-alueilla.

Nokia on syyllistynyt viestinnässään karkeisiin virheisiin ja mokannut monta kertaa jo aikaisemminkin.  Suomalaisena, meillähän on aivan erityinen viha/rakkaussuhde Nokiaan, tuntuu välillä siltä, että yrityksen viestintäosastolla ei aina tiedetä, mihin johto on yritystään viemässä. Nokiaa ja sen ylintä johtoa on syytetty ylimielisyydestä ja vastahakoisuudesta reagoida muutoksiin ajoissa. Nokialta on pitkään puuttunut ns. puhuva pää ja siinä hyväksi todettua mallia voidaan hakea vaikkapa kilpailijoilta Atlantin toiselta puolen.  On muistettava, että toimitusjohtaja on aina viime kädessä vastuussa viestintästrategian valinnasta.

Nokia on edelleen mahdollisuus eikä mikään nurkkaan heitetty vanha ja kaluttu puruluu. Nokia Siemens Networks,  Navteq ja Ovi Store täydentävät  olennaisesti yrityksen kykyä onnistua ja menestyä tiukasti kilpailulla mobiilimarkkinalla. Tietoliikenneverkkojen uudistaminen ja nopeutuminen sekä lisäpalvelujen tuotteistaminen tuovat ajan myötä tuntuvan osan Nokian liikevaihdosta ja tuloksesta. Tuo kaikki on vain osattava kertoa oikealla tavalla.

Robbe iskee lujaa

Vaikka olenkin harras penkkiurheilija, nyrkkeily ei kuitenkaan kuuluu suosikkilajeihini. Olen siiitä huolimatta seurannut tiiviisti Robert Heleniuksen uraa ja lukenut hänestä tehtyjä haastatteluja. Niissä mies antaa itsestään harvinaisen ajattelevan ja täyspäisen miehen kuvan. Uran päättyessä suunnitelmissa on mm. oman lastenkodin perustaminen. Työskentely nuoriso-ohjaajana  onkin tuttua jo entuudestaan.

Suomalainen raskaansarjan nyrkkeilijä on harvinaista herkkua lajin fanittajille. Minä en kuitenkaan ymmärrä, mitä järkeä on siinä, että toinen takoo toista niin kauan, että taju on kankaalla. No, parempi kuitenkin kehän sisällä kuin sen ulkopuolella. Ja hanskat myös pehmentävät jonkin verran iskujen vaarallisuutta.

Urheiluun kuuluu kiistattomasti vahva kansallistunne. Jos Helenius nyrkkeilisi Ruotsin väreissä, mihin hänellä teoriassa olisi oikeus, onhan hän syntynyt Tukholmassa, niin tuskin jaksaisin katsella hänen matsejaan. Suomi ja suomalaisuus on se ensimmäinen kriteeri, joka tekee urheilijasta kiinnostavan, oli laji sitten mikä tahansa.

Kaikki, jotka seurasivat Heleniuksen viimeisintä matsia televisiosta, näkivät, miten eleettömästi Robbe hoiti homman. Tyrmäys 9. erässä ei jättänyt kenellekkään epäselväksi kuka on mestari kehässä. Varsinkin viimeinen isku, jossa Samuel Peterin pää oli tarjolla kuin tarjottimella, oli niin tyrmäävä ettei paremmasta väliä. Ottelu oli ohi ja Helenius nousi sillä sekunnilla yhdeksi vahvaksi haastajaksi tulevaan EM-otteluun. Voi vain toivoa, että Robben pää kestää.

Halvalla ulkomaille

Halvat lennot ovat tätä päivää Suomessa. Halpalentoyhtiöt ovat merkittävissä määrin vallaneet markkinoita ns. perinteisiltä lentoyhtiöiltä. Viimeisenä tulokkaana norjalainen Norwegian rantautui Suomeen tänä vuonna aloittamalla halvat lennot Pohjoismaiden pääkaupunkeihin, Alicanteen, Barcelonaan, Kreetalle, Lontooseen, Malagaan, Nizzaan, Roomaan ja Splitiin. Lisäksi yhtiö lentää Helsingistä myös Ouluun ja Rovaniemelle.

Kilpailu lentoyhtiöiden asiakkaista on kovaa ja veristä. Ilmeisesti Suomi kuitenkin markkinana on sen verran kiinnostava, että lisää tulijoita lienee ajan mittaan tulossa. Viime kädessähän tästä hyötyy kuluttaja, joka osaa verrata lentohintoja ja löytää sen halvimman vaihtoehdon netistä. Netti on tietenkin luontevin ja nopein vaihtoehto omatoimimatkaajalle löytää se paras hinta. Erot lentohinnoissa ovat sen verran suuret, että se kannattaa tehdä joka tapauksessa, säästöä saattaa kertyä jopa satoja euroja matkakohteesta riippuen.

Halpalentoyhtiöt eivät toki ole ainoa vaihtoehto, kun haluat lentää halvalla. Monilta ns. pakettimatkanjärjestäjiltä saattaa saada todella edullisen lentomatkatarjouksen. Esimerkiksi itse löysin viime vuonna erittäin halvan menopaluu -lennon Meksikoon. Hintaa sille kertyi 410 euroa, kun saman pituinen pakettimatka vaatimattoman hotellin kanssa maksoi tuolloin noin 1500 euroa. Vastaavan hotellin sai tuolloin paikan päällä noin 20 eurolla, joten säästö oli melkoinen. Rahaa jäi runsaasti enemmän hyvään ruokaan, matkamuistoihin ja tietenkin tequilaan.

Yleensä matkatoimistojen halvat lennot ovat ns. viime hetken hintoja eli ne on varattavissa muutamaa päivää tai korkeintaan pari viikkoa ennen matkalle lähtöä. Parhaiten ne sopivatkin niille, joilla aikataulut eivät ole ongelma. Sinulla täytyy olla siis mahdollisuus joustaa päivissä ja muutenkin kyky lähteä nopeasti. Opiskelijalle ja eläkeläiselle mitä parhain tapa matkustaa ja tutustua uusiin maihin. Yleensä omatoimimatka on myös se paras matka, jolloin oppii tuntemaan paremmin myös paikallisia asukkaita.

Halpojen lentojen seuraamiseen ja suunnitteluun löytyy runsaasti sivustoja netissä, joista saa parhaimmat vinkit. Vertailemalla niitä keskenään löydät varmasti juuri sinulle sopivan matkakohteen. Halpalentoyhtiöitä on kritisoitu siitä, että ne piilottavat todelliset kustannukset eli mahdolliset lentoverot, matkavakuutukset ja matkatavaroiden rajoitukset muihin ylimääräisiin maksuihin, jolloin lopullinen lentohinta saattaa tulla yllättävän kalliiksi. Näiden mahdollisten lisäkustannusten kanssa pitää olla tarkkana mutta nekin on mahdollista selvittää suhteellisen helposti. Yleisohjeena voidaan pitää sitä, että jokaisen yhtiön tarjoamaan ruutuun ei kannata ruksia laittaa ja matkavakuutuskin kannattaa useinmiten hankkia muualta.

Jos sinulla on aikaa ja viitsit nähdä vaivaa, niin halpalentoyhtiö on paras tapa matkustaa. Kun olet yhden sellaisen tehnyt niin uskallan luvata, ettei se jää viimeiseksi. Huomaat löytäväsi itsesi paikasta, jota et koskaan valmiilla pakettimatkalla olisi edes löytänyt. Tapaat enemmän paikallisia ihmisiä, näet ja koet enemmän maan kultturia ja elämää sen kaikessa kirjossa. Terve itsesuojeluvaisto ja uteliaisuus ovat paras tapa oppia tuntemaan  uusi maa.