Joukko suomalaisia eturivin taloustieteilijöitä astui julkisuuteen, juuri sopivasti vaalien jälkeen kertomaan omia epäilyksiään kolmen euromaan selviytymisestä velkakriiseistään. Perusviesti oli, että tukipaketit eivät ole kestävä ratkaisu. Maiden velkasaneeraus on ainoa mahdollinen tapaa hoitaa asiat kuntoon pitkällä aikavälillä. Sijoittajien on kannettava taloudellinen vastuunsa.
Kreikan, Irlannin ja Portugalin talouksien ajaminen tiukalle säästölinjalle on kestämätön tilanne. Suomessa vastaava säästökuuri ei myöskään toiminut niin kuin ajateltiin, ja sen on moni poliitikko myöhemmin myöntänyt. Oman pankkikriisimme jälkeen maassamme on edelleen massiivinen työttömyys ja tuloerot ovat kasvaneet. Suomalaiset veronmaksajat hoitivat tuskalla omaa leiviskäänsä mutta PIG–maat eivät siinä tule onnistumaan.
Suomessa Lipposen kaudella työttömyyttä hoidettiin pääasiassa siivoamalla tilastoja eli heittämällä kymmeniä tuhansia työnhakijoita pois rumentamasta tilastoja. Lisäksi käynnistettiin mittava säästö- ja leikkausohjelma, jonka kipeimmin kokivat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Tänään todellisten työttömien lukumäärä on paljon suurempi kuin mitä viralliset tilastot kertovat ja köyhien määrä on rajussa kasvussa.
Bengt Holmströmin mukaan kriisimaiden velkasaneeraus on ainoa järkevä ratkaisu. Hänen näkökulmansa on Atlantin toiselta puolelta, jossa itärannikon veronmaksajilla ei ole tapana rynnätä hoitamaan Kalifornian pankkien vakavaraisuusongelmia. Euroalueella kysymys on saksalaisten, ranskalaisten ja brittiläisten pankkien holtittomasta luotonannosta. Aiheellisesti voidaan myös kysyä, onko tämä ollut tietoista ja suunniteltua. Tiedetään, että takaaja löytyy niin tarvittaessa. Niin pitkään tämä ongelma on ollut tiedossa ja sitä on vatvottu julkisuudessa jo monia vuosia.
Suomen tie ei ole se malli, josta kannattaa ottaa oppia. Vaikka suomalaiset osaavatkin purra hammastaan ja kärsiä pääasiassa hiljaa niin mitään takeita ei ole siitä, että näin tapahtuu muualla. Sosiaalisten jännitteiden purkautuminen hallitsemattomasti voi aiheuttaa kriisejä, joiden pahimpia seurauksia voi vain aavistella. Euroalueella äärioikeistolaisuus ja jyrkät mielipiteet yleistyvät. Alkaa syyllisten etsintä ja siinä touhussa todellisten syiden ja seurausten pohdinta unohtuu niin helposti.
Domino-efekti huolettaa. Jos kriisi siirretään velkasaneerauksella lainoittajien puolelle, joutuvat yksittäiset valtiot (Saksa, Ranska) painimaan omien pankkiensa kriisin kanssa. Holtittomasti lainailleiden pankkien kriisiytyminen olisi toinen askel ja sen myötä vaikeudet siirtyisivät yksityisten velallisten puolelle. Ongelmana on velkarahan suuri määrä verrattuna todellisiin pääomiin. Laajenevaa kriisiä ei ehkä enää päätöksillä saada kuriin vaan seuraus saattaa olla hallitsematon romahdus. Velkavaltioiden tukeminen sisältää vähemmän riskejä, mutta reilua se ei ole.
VastaaPoistaYmmärrän yskäsi, lyhyessä blogissa ei kaikkia tekijöitä voi valitettavasti ottaa huomioon. Tuota dominoefektiä kuitenkin liioitellaan.
VastaaPoistaLuonteva tapa selviytyä pahimman yli on pankkien vastikkeellinen pääomittaminen. Tähän on riittävät resurssit olemassa ja kustannukset jakaantuvat tuolloin reilummin. Omaisuusarvojen palautuminen "normaalille" tasolle tapahtuu nopeammin kuin jos taloskasvu ehdoin tahdon tukahdutetaan säästö- ja leikkauspolitiikalla.