Kaikkein heikoimmassa asemassa eli perusturvan varassa elävien ihmisten toimeentulo on pysynyt reaalisesti samalla tasolla jo 20 vuotta. Samalla ajanjaksolla keskimääräinen palkkataso on noussut 40 prosenttia. Muistatko, mikä sinun palkkasi ostovoima oli 20 vuotta sitten?
Perusturvalla eläviä on noin 125 000. Osaa heistä pallotellaan yhteiskunnan tukiverkostossa surutta ja syyllistäen. Perusturvaviraston lämpimissä sisätiloissa he saavat pohjoismaiden tylyintä kohtelua hiljattain ilmestyneen tutkimuksen mukaan. Annetaan ymmärtää, että tilanteesi on oma syy. Työvoimatoimistossa käydessään osa on saanut selkäänsä koodin 0900. Tuo koodi kertoo, että hakijalle ei ole tarkoitustakaan löytää työpaikkaa. Hänet on syrjäytetty.
Viime aikoina julkisuudessa on pompoteltu 100 euron tasokorotusta työmarkkinatukeen. Köyhät ovat taas saaneet uusia ystäviä ja ymmärtäjiä eduskuntavaalien alla. Kysymys on ensi sijassa arvovalinnoista. Kokoomuslainen valtiovarainministeri Katainen kertoo tuon satasen tasokorotuksen olevan kallista. Samaan aikaan hän ilmoittaa, miten halpaa on muiden euromaiden tukeminen. Ihmettelen, mistä tuo Kataisen yllättävä miljardeja euroja maksava kansainvälinen solidaarisuus mahtaa oikein kummuta. Satasen tasokorotuksen hintalapuksi on arvioitu noin 200 miljoonaa euroa.
Helsingissä syödään Euroopan unionin kalleinta ruokaa. Se näkyy mm. yhä pitkittyneissä ruokajonoissa, joissa köyhät ihmiset jonottavat peruselintarvikkeita. On synnytetty virallinen ja julkisesti hyväksytty muoto kerjätä. Kaikkein pahinta on, että tuosta hiljaisesti eteenpäin valuvasta jonosta on tullut jo maan tapa. Järjestäytyneestä kerjäämisestä on tullut hyväksytty muoto, poissa silmistä ja poissa mielistä.
Ruoka on meille kaikille ja myös köyhille kaikkein välttämättömintä. Jokainen syö vain varojensa mukaan. Mikäli perusturvaa korotetaan, on todennäköistä, että tuosta summasta ylivoimaisesti suurin osa menee parempaan ja terveellisempään ruokaan. Ruualla on kiistaton yhteys ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Mitä kaikkea tuo sitten säästää muiden sosiaalipalvelujen käytössä, jää vain arvailujen varaan.
Kaikkein heikoimmin toimeentulevien ihmisten tietoinen syrjäyttäminen ja nöyryyttäminen tulee aikaa myöten kalliiksi. Hintalappu yhteiskunnalle voi tulla yllättävän suureksi, mikäli mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään katoaa. Viisainta olisi saada mahdollisimman moni mukaan rakentamaan parempaa huomista. Olen varma, että meille kaikille löytyy se oma paikka, jos vain tahtoa riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti