keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Kirkon paineet kasautuvat

Olen ilolla pannut merkille arkkipiispa Kari Mäkisen aktivoitumisen köyhien aseman puolustajana. Mäkinen on oikeassa siinä, että silloin on rummutettava kun on rummutuksen aika. Eikä kirkko tule tässä asiassa esiin ainakaan yhtään liian aikaisin. Kirjoitin jokin aikaa sitten blogissani, että köyhillä ei ole pitkään aikaan ollut puhemiestä. Ovatko Mäkisen julkiset lausunnot vain pelkkää kirkon retoriikkaa, jäävät vielä todistusta vaille.

Kirkko on viime aikoina tullut tunnetuksi lukuisissa negatiivisissa asiakysymyksissä. Naispappeus, suhtautuminen seksuaalisesti poikkeavaan vähemmistöön ja työpaikkakiusaaminen ovat päällimmäisenä mielessä, kun kirkosta ja sen roolista keskustellaan. Niihin on saatu huonosti perusteltuja vastauksia. Seurauksena on ollut mittava jäsenkato. Onko tämä se kirkon syvin huoli?

Kirkko ei yksinkertaisesti pysty puhuttelemaan ihmistä. Jo monen pääsiäisen aikana toistuneet Kristuksen kärsimysnäytelmät eivät ole se tapa, jolla kansaa herätellään. Golgatan tapahtumien kuvaus jää helposti pelkäksi visuaaliseksi satunäytelmäksi, jonka lähes kaikki ovat jo koulussa oppineet. Lisäksi kirkon viime vuosina käynnistämät mainoskampanjat herättävät pikemminkin ärtymystä kuin kiinnostusta ja halua osallistua.

Kirkko tekee paljon hyvää. Se on yksi syy, minkä takia olen passiivinen kannattajajäsen. Uskon, että siitäkin vähästä ainakin osa siirtyy sitä kipeämmin tarvitsevalle. Kirkon diakoniatyö ja ulkomaanapu ovat siitä mitä parhaimpia esimerkkejä, miten toivon kirkon instituutiona toimivan. Älkää saarnatko vaan menkää ja tehkää siellä, missä teitä tarvitaan.

Sanoilla ja teoilla on mielenkiintoinen yhteys keskenään. Mikäli ne ovat ristiriidassa, usko ja uskottavuus on koetuksella. Köyhien puolustaminen ei saa jäädä pelkäksi muoti-ilmiöksi, johon palataan asian taas niin vaatiessa. Jäävätkö Mäkisen lausunnot pelkäksi sanahelinäksi ja huonon omantunnon puhdistajaksi, on kysymys, johon saadaan pian vastaus. Valtaa pitävällä poliitikolla ja poliittisella farisealaisuudella on tunnetusti huono muisti. Sitä muistia on syytä ravistaa. Yhteiskunta ja sen luoma järjestelmä on juuri niin hyvä kuin sen heikoin lenkki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti