Everstillä on asiaa

On syytä palauttaa mieliin, mitä tapahtui vuonna 2003. Bushin käynnistämä Irakin tuhoaminen perustui strategisiin väärinkäsityksiin ja valehteluun niin kuin yleensä on ollut tapana, kun asialla on United States of Amnesia. Toistetaan samoja virheita ja syyllistytään suoranaisiin valheisiin, jotta tappamiselle saadaan  motiivi ja oikeutus ns. länsimaiden sananvapauden nimissä.

Ei opittu Vietnamista eikä muistakaan sen jälkeisistä sodista, toteaa Larry Wilkerson ykskantaan. Ja nyt hän ennakoi Trumpin syyllistyvän samaan, mikäli USA käynnistää sodan Irania vastaan. Ja voitte olla varmoja, että ainakin Pasilan Iso Trollipaja on se ensimmäinen mediatalo Suomessa, joka näitä tarvittavia valheita tulee toistamaan päivästä toiseen.

Trump kertoi jokin aika sitten tuhonneensa Isisin. On tietysti mukavaa havaita, että juuri kun yksi Nobelin rauhanpalkittu (Obama) kertoi muutama vuosi sitten yhdessä puheessaan olevansa innokkaasti tukemassa näitä samoja tahoja niin Trump pani nyt ko. järjestön polvilleen. Ovat kuulemma lähdössä Syyriasta, ja voitto tuli. Vihdoinkin, saattaa joku huokaista.

Tosin erimielisyyksiä on syntynyt näistä joukoista ja niiden määristä, kun eräs amerikkalainen kenraali väitti niitä olevan 4000. Pentagon tietysti oikaisi asian ja kertoi todellisen lukumäärän olevan vain 500. Nyt niitä viimeisimmän "luotettavan tiedon" mukaan poistui 2000 että ottiatuota. Uskokoon ken haluaa. Ja mihin tämä kurdien "suurin ystävä hädässä tunnetaan suojelija" voisi lähteä ja pettää samalla suuren lupauksensa. Sieltähän tule pian Erdoganin poppoo tilalle ellei jo ole. No Nato mikä Nato, samaa sotilasliittoahan nuo.

ISIS on USA:n luomus. Miljoonien Euroopassa sotia paossa olevien invaasio on USA:n luomus. Tästä kaikesta voimme kiittää nuorempaa Bushia, jonka tietysti kuuluisi istua syytettynä Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Tuomistuimella on toimivalta rangaista mm. sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhonnasta. Bush Junior täyttää kirkkaasti kaikki vaadittavat kriteerit. Ongelma on tietenkin myös siinä, että USA ja mm. Israel eivät luonnollisesti ole sopimuksen allekirjoittajamaita. Niillä on niiden omat jumalat.

Se fiilis

Valta voi päihdyttää, tavataan sanoa. Suomessakin löytyy lukuisia tapauksia, joissa vallanhimo on noussut ns. päähän. Pöhöttynyt ja öykkärimäisesti käyttäytyvä ulkoministeri Soini on oikein oiva mallisesimerkki näistä poliitikoista. Euroopan unionin komission puheenjohtajalla on kuitenkin alkoholiongelma, joka on ollut tiedossa jo pitkään. Tosin suomalainen valta- eli ns. totuusmedia kertoi hänen kärsivän aivan muista vaivoista.

Jean-Claude Juncker on kuitenkin juoppo, kuten Suomessa tavataan sanoa. Siitä ei montaa vuotta ole kun kokoomuksen silloinen meppi Piia-Noora Kauppi ylisti miestä ja kertoi hänen olevan lähes täydellinen valinta uudeksi komission puheenjohtajaksi. Junckerhan on saanut mainetta myös ns. laillisen veronkierron asiantuntijana ja hän joutuikin aikoinaan eroamaan Luxemburgin pääministerin virasta.

Ei siis mikään ihme, että Finanssiala ry:n nykyinen toimitusjohtaja tuntee syvää lukkarinrakkautta Junckeria kohtaan. Istuuhan siellä Finanssialan hallituksessa mm. Nordean ja Handesbankenin ylimmät johtajat eli nämä ns. Suomen suurimmat rahanpesuun ja muuhun veronkiertoon aktiivisesti osallistuvat puljut. Viimeisin uutinen asian tiimoilta on Virossa paljastunut Handesbankenin järjestelmällinen ja häikäilemätön toiminta rahanpesun suhteen. Ei ole mitään syytä epäillä ettei Suomessa toimittaisi samalla tavalla.

Junckerin katkoittaisista tikkukävelyistä ja töpötyksistä ja ilmeisesti myös kivuliaista kihtikohtauksista on somessa lukuisia videoita. Niistä ei sen enempää ja googlettamalla löytyy lisää. Komission puheenjohtajan käytös kuvastaa kuitenkin surullisella ja häpeällisellä tavalla ylimielisen ja klikkiytyneen eliitin käytöstapoja. Näyttää siltä, että millään ei enää ole väliä.

Sananvapauden taistelijaa tapaamassa

Julian Assange on ollut paossa ja piilossa jo vuosikausia Ecuadorin suurlähetystössä Lontoossa. Kaksi saksalaista Linkenin kansanedustajaa pääsi tapaamaan miestä eilen ja videolla he pitävät lehdistötilaisuuden tapaamisen tiimoilta. Taustalla esiintyy myös vainotun isä. Die Linke on muutenkin aktivoitunut Saksan sisäpolitiikassa etenkin Sahra Wagenknechtin myötä, mutta siitä lisää myöhemmin.

Totuuden kertominen ja paljastaminen mm. USA:n sotarikoksista ja Clintonin sähköposteista on luonnollisesti ns. länsimaiden sananvapauden pahin rikos. Wikileaksin ex -päätoimittajalla on tämän takia suoranainen tappouhkaus päällä. Lisäksi Assangen lähipiiriin kuuluva Wikileaksin tietoturva-asiantuntija Arjen Kamphuis katosi hämärissä olosuhteissa jo elokuussa Norjassa. Epäilemättä CIA ja NSA ovat olleet taas asialla.

Blogisti odottaakin mielenkiinnolla, että miten Pasilan Ison Trollipajan uusi toimitusjohtaja ylioppilas Ylä-Anttila aikoo asiaan tarttua. Jokaisen itseään kunniottavan journalistin luulisi puuttuvan tähän räikeään ihmisoikeusrikokseen. Assange on vapautettava välittömästi. ja hankittava vaikkapa poliittinen turvapaikka Suomesta niin kuin professori Patomäkikin ehti jo ehdottaa.

Nyt taivastellaan

Kyllä maailmaan velkaa mahtuu, mikäli alla olevan taulukon lukuihin on uskominen. Ne on poimittu tradingeconomics.com:n sivuilta. Viisi ensimmäistä ovat siis todella maailman eniten velkaantuneita, jos valtionvelan suhdetta bruttokansantuotteeseen pidetään mittarina. Ja pidetäänhän sitä ainakin meillä Suomessa, mikäli valtamediaa on uskominen.

Tarkennuksesi vielä se, että taulukossa Portugalin jälkeen esiintuodut maat tai maaryhmät on poimittu niiden kiinnostavuuden, intohimon tai jonkun muun yhtä järjettömän kriteerin mukaan. Luvut ovat vuoden 2017 joulukuulta ja prosenttilukuja. Muistutettakoon vielä, että EU pitää soveliaana sitä 60 prosentin sääntöä, jos joku vielä sattuu muistamaan. Olikohan se joku EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen yksi niistä ns. ehdottoman tärkeimmistä ohjeistuksista.

Country List          Government Debt to GDP, %

Japan                     253,00
Greece                   178,60
Lebanon                 149,00
Italy                        131,80
Portugal                 125,70
United States         105,40
Belgium                 103,10
Spain                       98,30
France                     97,00
Canada                    89,60
Euro Area                86,70
United Kingdom       85,30
European Union      81,60
Ukraine                    71,80
Germany                  64,10
Finland                     61,40
Netherlands             56,70
Poland                     50,60
China                       47,60
Sweden                   40,60
Iran                          39,50
Denmark                  36,40
Norway                    36,20
Syria                        30,10
Switzerland             29,70
Turkey                     28,30
Saudi-Arabia           17,20
Libya                       16,50
Russia                     12,60
Estonia                      9,00

Kun listaa tarkastelee, niin kaksi eniten velkaantunutta maata voivat jo melkein huokaista helpotuksesta. Japanilaisten velat ovat pääosin maan omien "instituutiolaisten sijoittajien" plakkarissa eikä niitä tulla maksamaan tämän tai sitä seuraavan tai sitä seuraavan tai sitä... noususuhdanteen turvin. Mutta nou hätä ja mitä sitä turhia pyytämään. Tyhjästä on paha nyhjästä. Japsit ovat muutenkin fiksua porukkaa siinäkin mielessä, etteivät työnnä omia sotkujaan toisten maksettavaksi. Kasvojen menettäminen ei oikein luonnistu tuolta kansalta. Son mieluummin harakiri.

Ja kreikkalaisetkin voivat olla tyytyväisiä ja lähes tai ainakin melkein onnekkaan riehakkaita. Euromaiden kansalaiset ovat valmiina taistoon ja kuittaavat mielellään kaikki suurpankkien tekemät keppostelut. (Katsoin ihan piruuttani, että mikä sitä Deutsche Bankin kurssia oikein vaivaa kun alas painuu. Vuoden alun pörssikurssi on jo puolittunut, etteivät pojat taas siellä jotain keppostele. Ymmärtääkseni nuo Italian lainatkin on  jo onnistuneesti siirretty ja hoidettu muualle). No, maailmalla sattuu ja tapahtuu niin monta ihmeellistä ja kummallista asiaa ettei edes perässä pysy.

Ajattelin olla hiljaa luvuista (lisätä siis mielenrauhaa lukijoille) siis rahamääristä ja puhua vain prosenteista. Son niin paljon kivempaa mutta yksi poikkeus täytyy tehdä ja mainita. Summa on kutakuinkin 500 miljardia ja maksaja on (...rumpujen päristystä...) United States of America. Son nimittäin kutakuinkin tuon lännen ihmemaan korkomenot yhden vuoden aikana tuosta ns. valtionvelasta. Summa on kuitenkin pienempi, kun maan sjoitukset sotimiseen ja muuhun tappamiseen kaukomailla, joten nou hätä. Täytyy nöyrästi myöntää, että jenkeillä on tuo pääomien viisas ja tehokas allokointi kyllä osunut niin nappiin, että heikompaa saattaa jo huiputtaa.

Mutta sitten alapäähän eli sinne parempaan suuntaan. Mitä mitä, sieltähän löytyy yksi euromaa, joka somasti listaa koristaa. Son tuo sukulaiskansa kyllä osannut hoitaa julkisia menojaan ja tulojaan. Vai onko niillä mahdollisesti joku EU-GOLD-VISA-MASTERCARD käytössä kun noin hyvin pyyhkii. Joku pahapäinen puhuu ulkomaantukiaisista. Kyllä se siitä se balanssi löytyy. Kun kaljakin kuulemma maksaa jo enemmän kuin Härmässä, perkele.

Ja Venäjän imperiumi se vaan jatkaa porskuttamista vaikka Pasilan Ison Trollipajan, IltaLannan ja Ilta-Sonnan mukaan maa on jo täysin konkurssikypsä. Kysykää vaikka Arja Paanaselta, KarvaKreetalta, asiantuntijalta, ylioppilas Anttilalta, Syskovitsiltä, toiselta asiantuntijalta, Jessikalta, hyperkybersuper-sotatieteen ja -taiteen tohtorilta, Salon torikauppiaalta, kolumnisti Mäkelältä, Itämeren Näkiltä, Parkkosen Tommilta jne. jne.

Mutta miten sitten meidän mahtaa käydä tässä velkataistossa. Tässäkin listassa olemme muiden naapurimaiden yläpuolella ja velkakello tikittää Aleksilla niin kiivaaseen tahtiin ettei edes perässä tahdo pysyä. Alla suora lainaus velkakello.fi sivuilta, joka sen "totuuden" kertoo:

"Keväällä 2009 Suomen valtion velka oli 53 miljardia euroa. Muutos on ollut dramaattinen. Ylivelkaantunut valtio menettää vähitellen itsenäisyytensä. Sen menoista päättävät muut ja sen tulot valuvat muille. Haluaako tai pystyykö Suomi katkaisemaan velkakierteensä?

Ne poliitikot, jotka velkaantumisesta päättävät, eivät ole enää vastaamassa, kun velat on maksettava. Sillä aikaa kun luit tämän, noin minuutissa, Suomen velka kasvoi yli 4500 eurolla."

Tässä vaiheessa blogistia kivisti mahasta ja sattui sopivasti nauruhermon päälle, että on pakko lopettaa. Hauskaa olla pittää mutta liika on liikaa. Lisätietoja asian tiimoilta antaa vaikkapa Penttilän Risto. Son nimittäin asiantuntija.

Keltainen vallankumous

Jo kolmatta viikkoa kestäneet mielenosoitukset Ranskassa saavat jo kuuronkin ja sokeankin kysymään, että mitä vittua on taas oikein tekeillä. Pasilan Iso Trollipaja on "markkinoinut" mieltään osoittavien ranskalaisten purnaavan polttoainehintojen nousua vastaan. Tyhmemmänkin pitäisi tajuta, että kysymys on paljon enemmästä eli mitä suurimmassa määrin protestista Macronin harjoittamaa talouspolitiikkaa vastaan. Syyt laajoihin mellakoihin ovat paljon syvemmällä kuin suomalainen valtamedia meille kertoo.

Macron on innokas federalisti ja idiootti, joka yhdessä mm. kenraalikuvernööri Niinistön kanssa haaveilee jostain yhteisestä EU:n sotilasmahdista. Tässäkään tapauksessa keisarilla ei ole vaatteita. Vallan sokaisema ja sodalla uhoava presidentti on vaarallinen promotessaan ja provotessaan ns. länsimaisia arvoja etenkin lähi-idässä. Mikäli Macronista olisi kiinni, niin Syyrialaiset olisivat saaneet tuta sen pommitusten muodossa jo moneen kertaan.

Yleensä vallankumousten väri on ollut punainen. Verta on kyllä näissäkin mielenosoituksissa vuodatettu ja neljä on jo ehtinyt saamaan surmansa. Mutta nyt ovat liikkeellä keltaiset huomioliivit ja kurjaliston laajat joukot. Joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 80% ranskalaisista on asettunut keltaliivien puolelle. Ei siis ihme, että poliisit riisuvat kypäränsä ja palomiehet kääntävät selkänsä, kun tosipaikka on edessä ja pitäisi toimia. Macronin kannatus on pohjalukemissa. Onko todella niin, että muutos saadaan aikaan vasta massiivisen kansannousun myötä.

Pankkiirin taustan omaava presidentti perusti oman puolueen ja hurmasi kaunopuheisuudellaan äänestäjät. Suomalainen valtamediakin näki miehessä uuden toivon: EU:n pelastajan ja uuden messiaan. Ongelma on vain siinä, että tässäkin tapauksessa pääomapiirien juoksupoika on asialla. Jo vajaan kahden vuoden presidenttiys on vain syventänyt Ranskan sosiaalisia ongelmia. Ranskassa minimipalkat ovat sitä tasoa, että niillä ei pärjää. Lisäksi valtaisa pakolaisuus maahanmuuton muodossa jakaa kansan vähintäänkin kahteen osaan.

Macronilla on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa. Joko erota tai perua ns. tekemänsä talouspoliittiset "uudistukset". Jos jotain muuta tapahtuu niin Euroopan räyhäunioni ottaa taas yhden askeleen kohti lopullista tuhoaan. Kevyet mullat vain sille, toivoopi blogisti.

Kohta romahtaa...eiku

Kommersant.ru

Venäjän taloudella näyttää pyyhkivän hyvin, mikäli viimeisimpiä  julkistettuja budjettilukuja on uskominen. Venäjän valtion budjetti on reippaasti ylijäämäinen ja tuloja kertyi peräti 39 miljardia euroa enemmän kuin menoja kuluvan vuoden lokakuun loppuun mennessä. Valtiontalous on vähintäänkin vatupassissa vaikka ylijäämä tuleekin pienentymään merkittävästi vuoden loppuun mennessä.

Kuviossa luvut ovat ruplissa, joista jokainen laskutaitoinen laskekoon missä mennään. Talouspakotteet, joissa Suomikin on innolla mukana, näyttävät siis purevan...eiku. Suomalainen elintarviketeollisuuskin on lähes shokkitilassa eli kalliiksi käy nämä ns. länsimaiden vapauden lunnaat. Suomi jatkaa valitsemallaan tiellä ja meillä kurjuus vain syvenee. Jokainen maalaisviisaudella varustettu ymmärtää, ettei näillä EU:n asettamilla pakotteilla ole mitään järkeä.

Natokin on kovasti käärmeissään siitä, että naapurillamme menee liian hyvin. Harjoitellaan siis lisää. Viimeisin suursotaharjoitus pohjoisessa päättyi neljän ruotsalaissotilaan sairaalakeikkaan ja yksi fregattikin saatin upotettua. Tosin omia olivat ja omia ei yleensä sais ampua kun harjoitellaan. Ilmeisesti suomalaisilta uhreilta kuitenkin säästyttiin tällä kertaa.

Naton hybridikeskus oli onnistunut hankkimaan jostain GPS -signaalin häirintälaitteen ja lähettäneet pari eränkävijää kalastusmatkalle pohjoiseen, jotteivat eksyisi vahingossa väärälle puolelle. Suomalainen valtamedia on Pasilan Ison Trollipajan johdolla raivoissaan ja puhkuvat ja puhaltavat pyhää vihaa, kun hävittäjämme lensivät sotaharjoituksissa ties minne. Kohta tippuu...eiku.

Suomalaisessa valtamediassa on luonnollisesti massiivinen hybridimanipulaatiokampanja meneillään moisesta tempusta ja syyllinenkin jo löydettiin. Kyllä se taas oli Putinin perkele varmaankin käynyt kalalla Kuolan niemimaalla. Lukijoille tiedoksi, että noita signaalin häirintälaitteita voi kuka tahansa ostaa netistä muutamalla kympillä. Tosin tuo allaoleva kuva kyllä kertoo, että jos sittenkin taas...eiku.

Aikuisten oikeesti

“ There are two kinds of politicians,’ he said: ‘insiders and outsiders. The outsiders prioritize their freedom to speak their version of the truth. The price of their freedom is that they are ignored by the insiders, who make the important decisions. The insiders, for their part, follow a sacrosanct rule: never turn against other insiders and never talk to outsiders about what insiders say or do. Their reward? Access to inside information and a chance, though no guarantee, of influencing powerful people and outcomes.’ With that Summers arrived at his question. ‘So, Yanis,’ he said, ‘which of the two are you?” Conversation with Larry Summers


"Adults in the Room" on Yanis Varoufakisin omakohtaisiin kokemuksiin perustuva tilitys ajasta, jolloin Kreikka pantiin polvilleen. Sen on kreikkalaisen valtiovarainministerin näkemys Troikan (Euroopan komissio, EKP, IMF) ja Kreikan välisistä lainaneuvotteluista, joilla pyrittiin estämään maan ajautuminen täydelliseen kaaokseen. Lyhyesti sanottuna kirja on taistelutarina, jonka voittajaksi selviytyivät kansainväliset pääomapiirit. 

Varoufakis tunnetaan Suomessa lähinnä moottoripyöräilevänä häirikkönä, joka pyrki Kreikan lainojen järkevään uudelleenjärjestelyyn ja alentamiseen. Kaksi muuta vaihtoehtoa olivat ero eurosta tai sarja bailoutteja, joissa pelastettiin velkojat. Taistelu päättyi lopulta kaikkein huonoimpaan vaihtoehtoon eli Kreikka jatkaa kurimuksen tiellä ja pankit pelastettiin. Päätös oli puhtaasti poliittinen ja epätoivoinen äyskäröinti jatkuu.

Kun aamuyöllä soi puhelin, jossa tuntematon soittaja kertoo olevansa tyytyväinen siitä, että perheen teini-ikäinen poika selviytyi terveenä kotiin yöllisiltä riennoiltaan, ymmärtää, että hätä on suuri. Ja kun samainen ääni vielä ilmoittaa, että jotta vastakin poika säilyisi terveenä, olisi muidenkin syytä ymmärtää olla sekaantumatta. Kirjassa tuodaan esiin näyttävästi suoranaiset uhkailut, kiristykset ja pakotteet, joita itse kirjoittaja ja kreikkalaiset joutuisivat kokemaan ellei Troikka saisi tahtoaan läpi.

Kreikan ensimmäisessä bailoutissa pelastettiin kreikkalaiset pankit. Kreikan toisessa bailoutissa pelastettiin lähinnä saksalaiset ja ranskalaiset pankit. Näissä pakkotoimissa maan velka ei suinkaan pienentynyt vaan kasvoi. Kreikkalaiset eläkeläiset ja pienipalkkaiset saivat konkreettisesti tuta, että mitä merkitsee rahan valta

Varoufakiksen kausi valtiovarainmisterinä oli lyhyt ja kesti vajaa kuusi kuukautta. Heinäkuussa 2015 Varoufakis ilmoitti, että hän eroaa. Ministeri oli tullut tulokseen, että Troikka on saanut hänestä tarpeekseen. Kreikan kansanäänestyksen jälkeen pääministeri Tsipras lopulta myöntyi pääomapiirien paineiden alla. Kreikasta tuli samalla varoittava esimerkki kaikille muille euromaille. 

Kirja on täynnä vahvaa tunnetta, jännittäviä tapaamisia ja keskusteluja, ja vahvoja henkilökohtaisia mielipiteitä niin kuin kunnon muistelmissa pitääkin olla. Varoufakisin tyyli esittää asiansa on omaperäinen ja poikkeaa valtavirrasta. Selvästi näkyy, että kirjoittaja on tosissaan ja pyrki rehellisyyteen. Ei siis mikään ihme, että kirjasta on tullut kohuttu bestseller. 

Vahinko on, että kirjaa ei ole suomennettu mutta allaolevalla videolla Varoufakista haastetellaan asian tiimoilta. Videon asetuksista löytyy myös tekstitykset englannin ja ruotsin kielillä niin halutessasi. Lopuksi blogisti haluaa vielä erityisesti kiittää Suomen viisaita poliittisia päättäjiä. Orpokin kertoi tänään hallituksen tiedonannossa, kun lainojen vakuuasaikoja pidennettiin taas kerran, että onhan tuo takainmaksuaika pitkä mutta "sitä on inhimillistetty ja se on minusta tärkeää", Blogisti kiittää ja kuittaa.

Trollit maailmalla

Tämä on niin hauska pätkä, että on pakko laittaa tännekin. Pasilan Ison Trollipajan Venäjän kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen halusi aikoinaan epätoivoisesti tietää, että miten Tsetsenian homojen kohtelu vaikuttaa Venäjän suhteisiin Euroopan unionin kanssa. Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Maria Zakharova jauhotti Mikkosta ja pyysi toimittajaa matkustamaan itse paikan päälle tutkimaan asiaa, joka  tuntui kovin vaivaavan itsepintaista Mikkosta.

En tiedä matkustiko Mikkonen koskaan paikan päälle haastattelemaan ja tekemään reportaasiansa, mutta väliäkö tuolla. Provoavan toimittajan ja epämukavan kohtelun kohteeksi joutuneen toimittajaparan saavutukset jäivät muutenkin kovin vähäisiksi Venäjällä.

Muistan kaksi juttua, joista toisessa kerrottiin Venäjän keskiluokan nousevan pian kapinaan. Mikkonen oli käynyt sushi -baarissa ja huomasi, että lohta ei enää löytynyt pöydästä. Talouspakotteet purevat ja kapina tulee, kertoi Mikkonen suomalaisille lukijoille. Toinen juttu joka jäi mieleen oli se, että Mikkosen mukaan yksistään Moskovassa elää yli 300 000 suonensisäistä huumeidenkäyttäjää. No, siinä ne olivatkin ne tärkeimmät uutiset. 

Nyt yllätyksekseni huomasin, että Mikkonen raportoi Brasilian presidentinvaaleista. Tietääkseni hänen piti siirtyä Argentiinaan mutta tietysti resurssipula on suuri ja ainahan yksi suomalainen kaksi maata hoitaa. Jännityksellä blogisti odottaakin, että mihin kaikkeen se Mikkonen vielä yltääkään. Ja mitä kaikkia merkityksellisiä ja kansaa vaivaavia epäkohtia Mikkonen mahtaakan vielä löytää uudessa asemapaikassaan.

Vaihda jo levyä

Olen huvittuneena seurannut ammattiyhdistysliikkeen ja hallituksen välistä kiistaa työntekijän irtisanomisen helpottamisesta alle 10 henkeä työllistävissä pienyrityksissä. Sen, että pääministeri Sipilä toimii Brysselin ukaasien ja Elinkeinoelämän keskusliiton toivomusten mukaan, ei pitäisi olla kenellekkään yllätys. Viimeisin tempaus on vain normaalia jatkumoa sille kehitykselle, jota nykyinen hallitus on noudattanut koko olemassaolonsa ajan.

Kun pirulle antaa pikkusormen niin se vie pian koko käden. Tämä piru on tehnyt sen jo monen monituista kertaa ja tulokset puhuvat puolestaan. Suomessa elää miljoona ihmista köyhyysrajan alapuolella, 570 000 ihmista on ulosotossa ja parisataa yli 65-vuotiasta tekee itsemurhan joka vuosi. Luvut puhukoon puolestaan. Ja jos sekään ei auta, niin Nato tulee ja Nato tappaa. Pian taas Nato-hävittäjät pörräävät Suomen ilmatilassa harjoittelemassa ja etsimässä sopivia kohteita.

Yllättävää on myös se väite, että työntekijän potkuilla kuulemma pelastetaan Suomen talous ja työllisyys lähtee kasvuun. Ekonomistina uskallan olla eri mieltä. Sellaista oppikirjaa ei eteeni vielä ole tullut. Ja sitäpaitsi pienissä yrityksissä henkilökemiat pelaavat siinä määrin, ettei siellä kukaan viihdy, jos ei tykätä. Paineet ovat sen verran kovat. Koko kiistan taustalla on tietenkin se, että Sipilän hallitus kouristelee viimeisiään ja hyvä niin.

Vinyyliharrastus on tunnetusti kallista. Ylläoleva levy (Wigwamin ensipainos) on parhaillaan myynnissä netissä ja siitä on tarjottu jo 1200 euroa. Mikäli vielä liite löytyy niin ostaja on valmis maksamaan tuosta soittajapoikien itse piirtämästä levystä 1500 euroa. Saa nähdä mihin hinta vielä mahdollisesti nousee.

Jos hinta nousee niin tietenkin kannattaa vaihtaa levyä ja vielä kätevämpää vaihtaa toiseen formaattiin. Blogisti on innokas analogisen musiikin suurkuluttaja ja C-kasetit ovat nousseet taas arvoon arvaamattomaan. Muistan hyvin vielä ajan, kun itsekin halveksin moista muovikapistusta. Nyt on mieli muuttunut ja kasettia venytetään kotona kuin viimeistä päivää.

Tämäkin kasetti on kipputorilöytö, ja vinyylinä sitä ei ilmeisesti ole edes saatavilla. Uskomatonta miten hyvin tuokin vielä soi. Ja kun soittopelinä on vielä Tascamin yhdistelmälaite niin soundikin on kohdallaan. Niin, että hyvät lukijat älkää heittäkö niitä kasetteja roskiin vaan pankaa soimaan ja tulette hämmästymään. Ja ajatelkaa vielä sitä, että joku kertoisi juuri kuunnnelleensa Suomen ensimmäista rock-tähteä digitaalisella äänilaitteella. Sehän tuntuu on jo suoranaiselta pyhäinhäväistykseltä.

Kuka Uskaltaa

Kuka uskalsi viedä Niinistöstä tehdyn kirjan ensimmäiset ja viimeiset sivut, kuuleman mukaan tyhjiä olivat sivut, sen valkoisuutta heijastaen. Veikö ne kasakka, joka kuulemma vie kaiken, mikä irti lähtee. Tuskin siinä toisaalta mitään menetettiin, yhtäältä ja pyhtäältä koko onneton tarina.

Suomessa on paljon hyviä sanontoja ja toteamuksia. Kielemme on rikas niin mieleltään kuin sielultaan ja erityisesti ajatusmaailmaltaan. Vastakkainasettelun aika on ohi, nyt on komentotalouden paikka, on niitä uusia ja käyttökelpoisia toteamuksia ajan henkeä mukaellen. Nilkki on nilkki vaikka sen kermalla kuorruttais on niin sopeva ilmaus, että päätä huimaa. Sauli kävelee koiran kanssa, Sauli istuu portailla ja Sauli juo kaljaa, iihaanaa media.

Pasilan Iso Trollipaja jatkaa valehteluaan. Rönkä joutui oikaisemaan viimeisimmän valeen oikein eilisissä pääuutisissa. "Ei juurikaan" muuttui "murto-osaksi", jos joku tarkkavainen huomasi. Otti koville ja se näkyy jo naamasta, kun lakkaa hokemasta. Mutta tärkeintä onkin vastata kysymykseen, että kuka uskaltaa ajaa Jyskyjärven kautta.

No Suistamön Sähkö tietenkin. Tuo mainio joskus jopa etnotranssiinkin välillä uppoutuva nelikko, todistaa, että haitarillakin voidaan musisoida siinä kuin kanteleella tai jouhikolla. Karjalainen rytmi ja poljento sekoitettuna kaikkiin mahdollisiin genreihin nivoutuu yhteen mallikkaasti etten sanoisi jopa tanssittavalla tavalla. Ei ihme olekaan, että haitaristi Anne-Mari Kivimäki palkittiin viime vuonna vuoden etnoartistiksi. Suosittelen lämpimästi.

Turvallista matkaa

Blogisti on tänään harvinaisen turvallisella mielellä. Keskiviikko on suuri päivä kaikille sananvapautta ja rauhaa rakastaville Suomen kansalaisille. Supon Pelttari on jo oven takana ja kaikki hyväksi vielä muuttuu. Ei enää terroria, ei enää veroja kiertäviä liikemiehiä, ei vakoilua, ei riistoa eikä sortoa. Ollos huoleton, poikas valveil´ on.

Samaan aikaan maan ylin poliisijohto istuu syytettyjen penkillä, parlamentaarisen demokratian sininen kukkanen hallitsee yhden prosentin kannatuksella viiden ministerin salkkua, persut perseilee parhaan taitonsa mukaan ja Nordea se vaan jatkaa virallisella rahanpesu -linjallaan ja sadat miljoonat vaihtavat kulisseissa omistajaa. Jännityksellä blogisti odottaakin, että millainen jännitysnäytelmä siitä mahtaakaan syntyä, kun Nordean uusi pääkonttori ratsataan vähintään sadan kommandopoliisiin toimesta. Vai olenko nyt ymmärtänyt jotain aivan väärin?

No niin

Lähde: Viking Xprs

Blogisti oli viikonloppuna merellisissä tunnelmissa Suomen lahden tuulisilla aalloilla ja ehtipä samalla poikkeamaan myös naapurimaassa. Kannella tupakalla ollessaan hänen onnistui ottamaan kuva jostain tuntemattomasta merenalaisesta esineestä, jolla näytti olevan tuttu mies kyydissä. On täysin kiistämätön tosiasia, että tuo tunnistamaton ja nopeasti liikkuva kapistus oli tulossa suoraan Turunmaan saaristosta ja matkalla kovaa kyytiä kohti Pietaria.

Blogistin saaman varman ja monta kertaa vahvistetun tiedon mukaan tuo tuttu äijä oli ollut Airiston Helmen vieraana.  Arvovaltaiset suomalaiset iltapäivälehdet, Ilta-Sonta ja IltaLanta, olivat kertoneet jättisuuresta poliisioperaatiosta, joka pidettin Turun saaristossa. Kyllä kaverille tuli nyt todella kova kiire ehtiä alta pois, ennen kuin naamioituneet suomalaiset poliisit aloittivat tositoimet.

Blogisti esittääkin vakavan kysymyksen ulkoministeri Timo Soinille, että mitä Suomi aikoo nyt tehdä, jotta tällaisilta selkkauksilta vältytään jatkossa. Mitä Suomi aikoo tehdä, jotta Airiston keinuvilta laineilta häädetään pois kaikki sinne kuulumattomat ja epäasiallisesti käyttäytyvät porukat. Olisiko nyt hätäpaskan paikka? Ihan vain vinkiksi arvostetulla ja hartaaksi katoliseksi kristityksi tunnustautuneelle ulkoministerille, että paavikin poikkeaa Tallinnassa huomenna tiistaina. Olisiko nyt peräti pienen yhteisen ja hartaan iltarukouksen aika?

Matkalla Turkuun

Sunnuntai on hyvä päivä ajaa Helsingistä Turkuun, aurinko paistaa suoraan silmiin ja matkalla on paljon tunneleita. Auto oli pakattu täyteen tavaroita, joita tyttäreni tarvitsee muuttaessaan takaisin opiskelupaikkakunnalleen. Hän oli juuri palannut Santiagosta Suomeen, joten jutun aihettakin varmasti riittäisi.

Välittömiä ja auttavaisia ovat kuulemma nuo chileläiset. Siellä oli talvi ja täällä kesä, tasan ei käy onni siinäkään mielessä. Kolme kuukautta palkollisena ns. koulutusvirastossa olivat kyllä vakuuttaneet, että opetuksen tasoon sielläkin satsataan ja paljon. Samat opetusmetodit ovat muodissa niin siellä kuin meillä.

No, tärkeintä silti oli, että tästäkin ulkomaankokemuksesta selvittiin hengissä. Ajattelin siinä itsekseni, että miksi sen aina pitää valita maa, jonka takia vanhemmat saa olla sydän syrjällään ja huolissaan. Erityisen huonosti oli käynyt sille siivojanaiselle, joka löydettiin ryöstömurhattuna samaisen viraston käytävältä.

Salvador Allendea muistetaan vieläkin lämmöllä, Pinochetin diktatuuria ei niinkään. Kadonneita etsitään vieläkin ja monen teloitetun kohtalo jää ikuiseksi arvoitukseksi. Pientä keskustelua syntyi myös siitä, että tapettiinko Allende vai tekikö hän itsemurhan. Epäilin vahvasti, että virallinen kuolinsyy ei pidä paikkansa.

Tyttäreni ei tiennyt, että Turussakin oli mellakoitu ja osoitettu mieltä lauantaina. Peräti neljä mielenosoitusta pienessä suomalaiskaupungissa todistaa, että kyllä mekin osataan. Kyseinen päivähän on yhden ns . turvapaikanhakijan terroriteon muistopäivä, jota kaikki asianosattomat tahot pyrkivät tietenkin huomioimaan ja käyttämään surutta agendansa ajamiseen.

Ensin marssivat ns. antifasistit, sen jälkeen olivat vuorossa uusnatsit, kolmantena joku Kukkavirta -kulkue laski kukat Aura -jokeen ja viimeksi vielä juutalaiset marssivat kulkueena jostakin jonnekin. Sanalla sanoen Turku heräsi henkiin vaikka kaupungin tori olikin revitty auki.

Mitkä olivat sitten mieltänsä osoittaneiden motiivit ja mahdolliset tarkoitusperät. Blogistille heräsi paha epäilys, kun marssijoiden huudot kaikuivat eetteriin. Antifasistit huusivat: "Ei natseja Turkuun, ei natsejä minnekään". Uusnatsit kiljuivat sen jälkeen ainakin viidelle maanpetturille: Orpo, Niinistö, Sipilä, Risikko ja Soini. Oli niitä varmasti muitakin.

Kukkavirta -kulkueen laskiessa kukat jokeen, niin vastarannalla eli entisen pääkirjaston kohdalla joku joukko pärisytti rumpuja rytmikkäästi: "Turku vihaa natseja, Turku suree uhreja". Täytyy myöntää, että kontrasti oli melkoinen sitä katsellessa. Jutkut taas lauloivat joitain juutalaisia lauluja ja töräyttelivät torviinsa. Jotakin he pyytivät anteeksi.. Ainakin blogistille jäi epäselväksi, että mitähän se mahtoi olla. Täytyy myöntää, että tämä viimeisin kulkue oli kyllä kaikkein sakein. Mitä heillä oli sydämellään ei valjennut kyllä parhaimmalla tahdollakaan.

Kahinoinniltakaan ei Turussa vältytty. Turpiin saatiin ja turpiin annettiin. Yksi ns. kansallismielinen joutui leikkaukseen, kun nilkka murtui. Taisi siinä pari kyyneltäkin vierähtää poskelle. Hedelmiä heitettiin ja kaikille mahdollisille "suurta surua tunteville asianosattomille" vittuiltiin niin maan perusteellisesti. Notta semmoinen muistotilaisuus oli tämä Suomen historian ensimmäinen ns. islamilainen terroriteon muistopäivä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

No mekin selvittiin ehjin nahoin Turkuun ja matkakin sujui rattoisasti ja mukaviakin asioita muisteltiin. Viimeisin tinki eli kantaa tavarat kuudenteen kerrokseen sujui hitaasti mutta varmasti. Hissi oli tietenkin korjauksessa mutta ylös päästiin. Kyllä se Turku on sitten niin idyllinen ja  rauhallinen pikkukaupunki., kun sen oikein oivaltaa.

Näennäisen yksinkertaista

Olen viime aikoina viihdyttänyt itseäni uudella musiikkigenrellä, jota myös neofolkiksi kutsutaan. Hämmästys oli kuitenkin suuri, kun aloin tarkemmin selvittää tämän musiikkilajin syntyhistoriaa. Näytti siltä, että aika moni osapuoli halusi omia sen itselleen. Väitetään, että etenkin ns. uusnatsit ovat tykästyneet neofolkin välillä apokalyptisen synkistä näkymistä.

Onko minusta kehittymässä natsi vai mistä oikein on kysymys. Pidänhän myös Rammsteinin mahtipontisesta ja näennäisen yksinkertaisesta musiikista. Natsi mikä natsi. Ja vielä tuli mieleen Röyhkän Kaukon saatanalliset säkeet siinä jo lähes kulttiasemaan nousseella "Jumalan Lahja" -levyllä. Laitoin varmuuden vuoksi vielä Kaukonkin levyn lautasella ja ei - niinkuin oikein muistinkin - kyllä Kaken okkultisuus oli aika kesyä kuunneltavaa. Taisi olla joku levyhtiön markkinointitemppu aikoinaan.

Pink Floyd ja Kraftwerk, molemmat blogistin suosikkeja, ja edelleen näennäisen yksinkertaista musiikkia. Pidän myös näennäisen yksinkertaisista ihmisistä, ruuasta ja skandinaavisesta muotoilusta, Jokin niissäkin viehättää ja saa virneen huulille. Mutta että natsitkin neofolkista. No, okei myönnettäköön, että jos lautasella soi vaikkapa Death in June -yhtye niin en sitä yhtään ihmettele, että ruskeapaidatkin ovat tohkeissaan. Mystiikka myy. Ajat ovat sellaiset.

Mutta oikeastaan piti kirjoittaa Tenhistä, jonka "Airut: Aamujen" -levyn kansi on kuvassa. Sanotaan nyt heti, että tämä ei ole sitä rippikoululeirin turvallista nuotiomusiikkia eikä niitä taivaallisia säveliä vaikka onkin näennäisen yksinkertaista. Tavoite on kuitenkin sama: pyrkiä minimalistisella tavalla mahdollisimman intiimiin kuulijakokemukseen. Sen enempää sitä ei kannata selittää. Tämä ei ole yhtyeen paras levy. Kattavimman kuuntelukokokemuksen Tenhin taiteellisista pyrkimyksistä saa sillä triplalla eli "Folk Aesthetic 1996-2006". Vinyylipainos on vain 500 kappaletta.

Neofolkiin liitetään mielellään sana: nationalismi ja tämä tietysti särähtää monen ns. arvoliberaalin korvassa pahalta, rumalta ja suorastaan räikeältä. Ajat ovat sellaiset. Voidaan jopa väittää, että tuo kyseinen sana herättää vihantunteita. Monotoninen laulu ja välillä mahtipontinen sävelmaailma saattaa herättää kuulijassa kauhistusta ja pelkoa. Mutta älkää peljätkö, se on vain kansallisromantiikkaa sen kirkkaimmassa muodossa ja äärimmäisen näennäisen yksinkertaista.

Välillä kuiskutellaan omalla äidinkielellä, vihjaillaan ja synkistellään. Melankolisuus kuuluu neofolkiin kuin nenä päähän. Joku voi hakea ja löytääkin siitä jotain eurosentristä maailmankatsomusta, minä en. Ulkomaillakin Tenhistä tykätään. Anton Belovkin saapuu poppoonsa kanssa Suomeen lokakuussa ja se on jo  loppuunmyyty. Joku jäi tälläkin kertaa ilman lippua että sitärataa. Se olisi ollut niin näennäisen yksinkertaista hommata se lippu ajoissa, perkele.

Liikemies kävi kylässä

Trump poikkesi Helsingissä morjestamassa kavereitaan ja sai Suomen valtamedian vauhkoontumaan. Seurasin Ylen lähetystä, jossa kyseisen median röllitoimittajat haastattelivat asiantuntijoita ja muita pääasiassa samaisen median muita toimittajia. Ja meillä kaikilla katsojilla oli niin hauskaa ja jännää. Lähetys kesti niin monta tuntia ja eetteriin oli haalittu jos jonkin sortin asiantuntijaa ettei aikakaan ehtinyt käymään pitkäksi.

Siinä sitä joukolla todennettiin ja ihmeteltiin, että kuinka suurilla autolla vieraiden maiden presidentit oikein ajoivat. Salaliittoja punottiin ja yhteistä ja ihanaa Eurooppaa surtiin yhdessä ja isolla haloolla, kun isot pojat joivat  kahvia ja mutustelivat pullaa keskenään. Ei ollut muilla asiaa niihin pöytiin. Putinkin oli vain tunnin myöhässä, joten ehtihän siinä röllit pohtia kaiken maailman ovelia kiemuroita. Kuinka meidän oikein käy? Hellettä pukkaa ja ylen röllitoimittajat päivystivät Helsingin kaduilla ja kuka missäkin puskassa. Näki heti, että nyt ovat todelliset ammattilaiset asialla.

Haastateltavat puhuivat viisaita ja näkivä näkyjä. Joku oli kuulemma taas sotkeentunut USA:n viimeisiin presidentin vaaleihin ja nyt saisi tuta ja kuulla kunniansa. Myrkkyä oli löytynyt taas jostain ja taannoin Ukrainan yli lentäneestä lentokoneesta löytyi jotain uutta alasammuttavaa. Syyllinenhän on jo kaikilla tiedossa, mikäli suomalaista ns. valtaskeidaa on uskominen. Krim oli taas miehitetty ja vallattu ja Ukraina vuosi vuolaasti verta. Ja hellettä vain piisaa Helsingissä.

Putin antoi vielä jalkapallon läksiäislahjaksi kamulleen, on nimittäin vanha venäläinen tapa tuo antaa sopiva muistolahja. Röllitoimittaja Rönkä arveli kyseisen pallon sisältävän oletettavasti jotain vakoilusiruja, joten eiköhän se varmaankin läpivalaista. Supon Pelttarikin vahvisti tapaamisen turvatoimien olevan huippuluokkaa ja amerikkalaisten tarkka-ampujien pitävän lopuista huolen. Varmaa on, että arvostettu  dekkaristi Rönkä sai taas uusia aihioita tulevalle dekkarilleen.

Isot pojat puhuivat kaasusta. Trump oli jo ehtinyt jo aikaisemmin moittimaan Merkeliä vuotavista kaasuputkista ja sitärataa. Kun maailman suurin asekauppias on liikkeelle saivat Nato-maatkin kuulla kunniansa, lisää rahaa aseisiin kamut ja heti hei. Ja hellettä vain pukkaa lissää Helsingissä. Mutta kaasu se on, joka pelastaa maailman. Se Venäjän kaasu on pahasta ja helvetistä, että tietäkää toki. Se tietää pahaa Natolle, totesi Trump viisaasti Merkelille.

Liikeneuvottelut sujuivat varmaankin kovin myönteisissä merkeissä. Olihan isännät hövelillä päällä ja tarjoilu sen mukaista. Kuvernööri Niinistökin näyttii niin mustalta hiileltä ja arktiselta kummajaiselta Helsingin helteessä että hipheijaa. Huh hellettä. Isot pojat olivat maireella tuulella ja päässeet hyvään diiliin. Putin toki ymmärsi herrasmiehenä pyytää anteeksi isänniltään, että olivat laittaneet koko Suomen pääkaupungin sekaisin. Ja lopuksi kiitos vielä Putinille: On niillä mahtavat jalkapallostadionit ja olipa hienosti järjestetyt MM-kisat.

Magic Song

Todella harvoin tekee näinä aikoina kunnon kirpparilöytöjä varsinkaan vinyylilevyjen kanssa puurtaessa. Kun sitten vihdoin löytää jo vuosia etsimänsä yllättäen ja aivan pyytämättä niin ei voi todeta muuta kuin, että ei oo totta. Mutta niin siinä vain kävi, että pari päivää sitten täytyi vetää henkeä ja juosta rappuset ylös. Oli kova kiirus päästä pesemään pölyt levyltä ja laittaa plätty pyörimään.

Mutta annetaan säveltäjän itse kertoa enemmän levynsä syntyhistoriasta. Asialla ovat taas ammattimuusikot ja itse maestro Koivistoinen saksofonissa. Levy on vuodelta 1980 ja kuulostaa vinyylillä tietenkin siltä itseltään. Kiitos myös sille tuntemattomalle kirpparimyyjälle. You made my day.

Finlandia-talon lahtarijuhlat

Puolustusministeri Jussi Niinistö juhli ylväästi yhdessä eduskunnan puhemies Paula Risikon kanssa tänään heidän omaansa eli ns. Vapaussodan päättymistä. Katsojan oli välillä siristettävä kuuloaan ja silmiään, kun ei oikein parhaimmalla tahdollakaan ymmärtänyt oliko kyseessä komedia vai tahaton väärinkäsitys sisällissodasta ja sen syistä. Niin uskomattoman iljettävä ja suorastaan pöyristyttävä kokemus oli tämä Niinistön masinoima muistojuhla.

Olisin ymmärtänyt, että vastaavan tyyppinen tilaisuus pidettäisiin joskus iloisella 1930-luvulla mutta että vielä tänään, huhhuh. Ylen suorassa lähetyksessä esitetty juhla oli selvästi tarkoitettu vähäjärkisille ja muuten vain jälkeen jääneille katsojille. Jääkärimarsseja ja muita sotalauluja laulettiin tavan takaa ja Vilppulan urhoillekin tiristettiin muutama kyynel. Juhlassa oli mukana näyteltyjä kohtauksia, jotka toteutukseltaan olivat erityisen tönkköä ja piinallista katseltavaa.

Muistojuhlassa suojeluskuntalainen ja jääkäri muistelivat menneitä. Änkyttäen esiintyneet lahjakkuudet mumisivat ja valoja vannottiin. Mannerheim sai lähes jumalallisen vastaanoton. Eräässä kohtauksessa pikkutyttö ihmetteli äidilleen, että kuinka se Mannerheim jaksoi peräti 1,5 tuntia pitää kättä lipassa ratsastaessaan Helsingin paraatissa joukkojensa edessä.

Hävinneitä ei tässä juhlassa muistettu. Punaiset mustamaalattiin ja todettiin, että oikein kävi. Niinistön puheen, joka onneksi oli lyhyt, todettiin, että terroristiti saivat ansaitsemansa palkkansa. Tämä oli puhtaasti ja rodullisesti keväinen lahtarien voitonjuhla, johon muilla ei ollut asiaa. Suomen päälahtari sai tilaamansa ja arvonsa mukaisen juhlan. Blogistille tämä oli yksi järkyttävimmistä näytöksistä, joka puistattaa vielä pitkään.

HulluJussi uransa huipulla

Mäntyniemessä eilen vieraillut Britannian puolustusvoimien komentaja kenraali Stuart Peach tutustuu parhaillaan Suomen puolustusvoimien toimintaan ja erityisesti Utin laskuvarjojääkärit ovat suuren kiinnostuksen kohteena. Kesäkuussa on myös Jussi Niinistön suuri päivä ja uran huippuhetki, mikäli Aamulehden tietoja (27.3.) on uskominen. Suomen ja Britannian ulkoministerit antavat julistuksen Lontoossa maiden yhteisten erittäin nopean toiminnan joukkojen toimintavalmiudesta.

Jussi Niinistön johdolla ja Mäntyniemen siunauksella Suomi liittyi kesällä 2017 Britannian johtamaan ns. erittäin nopean toiminnan taistelujoukkoihin (Joint Expeditionary Force) Joukkojen vahvuus on 10 000 miestä. Jussi Niinistö pääsee patsastelemaan yhdessä Nato-maiden ja Ruotsin puolustusministerin kanssa ja kertomaan, että joukot ovat valmiita. Suomi sitoutuu sopimuksen mukaan sotilaallisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen.

Mihin näitä joukkoja tarvitaan. Aamulehden lähteiden mukaan tuleva julistus "lähettää turvallisuuspoliittisen viestin myös Venäjälle". Valmiina ollaan ja joukkoja voidaan käyttää sotilasoperaatioissa missä päin tahansa maailmaa. Mottona on, että kohteeseen päästään jo alle 48-tunnissa. Näemmekö Utin laskuvarjojääkäreitä seuraavan kerran Syyriassa, Ukrainassa tai vaikkapa Jemenissä, se jää vain nähtäväksi. Tuskin sentään Venäjällä, ei kai se nyt niin hullu sentään taida olla.

Selvää kuitenkin on, että HulluJussin lahje lepattaa ja eteen ottaa. Ja kuin pisteenä iin päälle Naton panssarivaunut vyöryvät jo tässä kuussa Suomen maaperälle. On taas harjoituksen aika ja Arrow 18 pärisee 7. - 18.5. Niinisalossa, jossa mm. USA:n panssarivaunut rymistelevät. Että ei muuta kuin kättä lippaan ja Jussi Niinistökin nahdään tietenkin myös tantereella ihailemassa Naton panssarivaunuja ja peräti ensimmäistä kertaa Suomen maaperällä. Elämme historiallisia aikoja.

"Britannia on läntisen Euroopan suurin sotilasmahti, joka tarvitsee keihäänkärkensä vaativiin ulkomaisiin operaatioihin ulkomailla", sanoi maan silloinen puolustusministeri Michael Fallon viime kesänä. Aamulehden lähteet kertovat myös, että Suomi on valmis käyttämään kansainvälisiin operaatioihin kaikkia maa-, meri- ja ilmavoimien sekä erikoisjoukkojen yksiköitään. Tarvittaessa kaikki puolustusvoimien joukot ovat käytettävissä JEF-maiden yhteisiin sotilasoperaatioihin, Aamulehti jatkaa.

Jussi Niinistö ja Gavin Williamson uhoavat yhdessä ensi kuussa, että joukot ovat taisteluvalmiina ja valmiina tositoimiin. Blogisti kysyykin lopuksi, että mistä näitä Niinistöjä oikein sikiää.

Tinkimätön puolueen mies

Kuubassa käytiin vaalit, joissa maalle valittiin uusi presidentti. Miguel Diaz-Canel on Kuuban uusi päämies. 57-vuotias sähköinsinööri oli myös Raul Castron suosikki. Hän on ollut pitkään Kuuban varapresidentti ja tunnetaan lojaalina kommunistisen puolueen työmyyränä. Villa Clarasta kotoisin oleva Diaz-Canel tiedetään olevan siviilissä rento kaveri, joka on suuri rock-musiikin ystävä. Diaz-Canelin valinta ei ollut yllätys.

"Imperialism can never be trusted, not even a tiny bit, never", on suora lainaus puheesta, jonka uusi presidentti piti jokin aika  sitten.  Jos lainausta on uskominen niin Kuuba ei suuntaansa tule muuttamaan. Maan talous on ollut kuralla jo pitkään. Järjetön ja jo 55 vuotta jatkunut taloussaarto on tehnyt tehtävänsä ja vaikeuttanut tuntuvasti tavallisten kuubalaisten elämää. Trumpin tultua valtaan suhteet USA:han eivät ainakaan ole helpottumassa.

Kuubalaiset ovat hyvin tietoisia siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Helposti kuvitellaan, että valtiollinen media olisi ainoa kanava saada tietoa. Internet on myös Kuubassa ja kaikki kansainväliset uutiskanavat ovat saatavilla. Kuubalaiset tietävät tasan tarkkaan miten heidän maansa makaa suhteessa muuhun maailmaan. Kuuba tarvitsee kipeästi ulkomaisia investointeja, jotta talous saadaan kuntoon.

Kuuballa on vähän ystäviä maailmalla. Tärkein liittolainen Venezuela on talouskriisissä. Tarkoitus on myös siirtyä ennen pitkää yhteen valuuttaan maan sisällä, jolloin ns. turistipesosta luovuttaisiin. Diaz-Canelilla on haastetta kerrakseen, mikäli aikoo saada talouden toimimaan. Monet asiantuntijat veikkaavatkin, että uudistukset etenevät hitaasti Kuuban byrokraattisuuden takia. Todennäköistä onkin, että tytöt saavat pompotella palloa rauhassa vielä pitkään Paseo de Pradolla. 

Rehellistä puhetta

Harvinaista on, että professori Jeffrey D. Sachs kertoo, tai paremminkin hänen annetaan sanoa se minkä jokainen aikaansa seuraava on ymmärtänyt jo pitkään. Selvästi humaani ote, eiköhän yli puoli miljoonaa kuollutta jo riitä. Itsekin muistan tuon päivän, kun Obama teki tuon suuren ilmoituksensa, että Assadin on väistyttävä. Jo seitsemän vuotta olemme saaneet seurata CIA:n ja Pentagonin organisoimaa sotapropagandaa, jota mm. Pasilan Iso Trollipaja on nöyrästi ja kuuliaisesti toistanut päivästä toiseen.

On helppo tappaa miehenalkuja, joiden ainoina aseina ovat kivet ja ritsat. Tästähän mm. Israel on mitä mainioin esimerkki. Mutta kun vastaan asettuu todellinen asearsenaali, on paras väistyä ellei sitten todella halua kunnolla kuonoonsa. Trumpin twitterissä uhottiin pari päivää sitten, että ohjuksia on ihan kohta tuloillaan kohti Syyriaa:


Get ready Russia, because they will be coming, nice and new and “smart!"

Blogisti ei kuitenkaan usko, että Trump nyt mikään idiootti ole vaikka saattaa siltä usein kuulostaakin. Ymmärtäähän tuo miesparka, että nyt on lähdettävä ja mielellään vielä hyvän sään aikana. Mielenkiintoista on myös seurata, että miten Pasilan Iso Trollipaja reagoi kun voittajat juhlivat ja karu totuus paljastuu. Johan myrkyn lykkäs. Todennäköistä myös on, että professori Sachs pääsi viimeisen kerran esittämään vapaasti mielipiteitään ns. valtamediassa. 

Petteri Orpo tossun alla?

Jokin aika sitten netissä kohistiin siitä, että valtiovarainministerin vaimo käyttää ministerin sähköpostia omiin tarkoituksiin. Rouva pyysi, että häneen kohdistetut "vihamieliset uutiset" poistetaan eräästä paljon kohua herättäneestä julkaisusta. Vaimo päätti toimia ja lähettikin henkilökohtaisen viestin suoraan valtiovarainministerin sähköpostiosoitteesta.

Tämä tietysti herätti kummastusta ja ihmettelyä siitä, että miten rouvalla voi ylipäätään olla pääsy miehensä työsähköpostiosoitteeseen. Vaihtoehtomedia älähti asiasta ja syystä. Selityksenä kuultiin, että Orpon työsähköpostia käytettiin sen takia, että vaimo säästyisi tulevilta vihaposteilta. Haluttiin välttyä provokatiivisilta hyökkäyksiltä.

Valtamedia tietysti ärähti ja kertoi oman versionsa tapahtumien kulusta. Julistettiin taas suurella totuudella ja viisaudella sitä, että kuinka julkeaa on ns. valemedian toiminta,  että näin suoraan käydään valtiovarainministerin kimppuun ja näin häikäilemättömästi ja vielä henkilökohtaisella tasolla.

Kenellekkään ei tietysti tullut mieleen, että mikä turvallisuuriski sisältyy siihen, että ulkopuoliset tahot voivat käyttää Suomen valtiovarainministerin sähköpostia. Jokainen muu sivistysmaa ja arvostetut toimittajat olisivat nostaneet oman maansa ministerinsä tikun nokkaan. Mahdollisten salaisten tietojen vuotaminen ulkopuolisille tahoille on vähintäänkin kyseenalaista ja tuomittavaa. Suomessa valtamedia toimii toisin.

Onko Petteri Orpo tossun alla, tulee blogistille ensimmäisenä mieleen. Onko perheessä kenties luottamuspula? Miten ylipäätään suurta vaitiolovelvollisuutta ja kansakunnan kannalta salassa pidettävät asiat pidetään urkkijoilta salassa? Tarkistaako vaimo miehen kaikki sähköpostit vai mistä oikein on kysymys. Epäuskottavaa on myös selitys siitä, että ministeri tuli apuun mahdollisten vihapostien takia. Nina Kanniainen-Orpon sähköpostiosoitteen saa jokainen ulkopuolinen selville 10 sekunnissa, jos niin haluaa.

Tietenkin, jos siis uskomme, että Petteri Orpo on pyyteetön ja aina valmis auttamaan vainottuja ja kiusattuja niin ei muuta kuin suoraan viestiä valtiovarainministerille, että voisiko hän toimittaa viestisi eteenpäin. Petteri varmaan helppaa mielellään. Hyvä myös olisi olla samaa aatetta viljelevä ja kansakuntaa rikastuttava toimija. Lähisukulaisuus ei varmaankaan ole este ja ainakin uskottavuutta saat asiallesi. Ei muuta kuin rohkeasti meiliä Petterille.

Poliittinen vanki

Julian Assange on ollut Ecuadorin suurlähetystön suojissa Lontoossa jo melkein kuusi (6) vuotta. Hän on saanut poliittisen turvapaikan sieltä eikä voi poistua lähetystöstä ilman pelkoa, että hänet pidätettäisiin ja luovutettaisiin suureen ja mahtavaan USA:han. Assange on WikiLeaksin "perustaja", joka on vuotanut julkisuuteen salassapidettyjä tietoja etenkin USA:n vakoiluorgansisaatioista, sotilas- ja diplomaattitiedoista. Hillary Clintonin julkisuuteen putkahtaneet sähköpostiviestit, joissa oli kiusallisia ja ikäviä tietoja rouvan tempauksista, ovat ehkä se tunnetuin tapaus.

Viimeisimmän tiedon mukaan Assangen internet yhteydet katkaistiin lopullisesti. Assange erehtyi twitter -tilillään epäilemään, että Venäjällä ei ole mitään tekemistä viime päivien kovaa kohua herättäneissä venäläisen kaksoisagentin myrkytystapauksessa. Tämä oli liikaa ja miehen internet yhteydet ulkomaailmaan katkaistiin. Ecuadorin presidentin vaihduttua uuteen, maa etsiikin parhaillaan kansainvälistä toimijaa, joka lopettaisi Assangen pakoilun Lontoon lähetystössään.

Julian Assange on siis todellisuudessa poliittinen vanki. Monet ihmisoikeusjuristit ovat samaa mieltä aina YK:tä myöten. Viimeisin Julian Assangen päivitetty viesti on 27. maaliskuulta. Onko mies ylipäätään enää edes hengissä? Hän on ollut jo vuosina piikkinä länsimaiden propagandassa. Pasilan Iso Trollipajakin on "unohtanut" Assangen lähes kokonaan. Julian on säälimätön totuudenpuhuja ja paljastaja, joka ei sovi ns. länsimaiden sananvapauden missioon.

Vuoden mieheksi valittu Mark Zuckerberg vastaa USA:n kongressin edessä syytöksiin, jossa häneltä kysytään Facebook käyttäjien tietojen myymisestä ulkopuolisille tahoilla. Oliko tämä joillekin yllätys, että naamakirja -konsepti perustuu lähes yksinomaan tietojen- ja rahankeräämiseen. Ja sitäpaitsi onhan se mitä mainioin ja helpoin tapa vakoilla ja seurata, mitä addiktoituneet käyttäjät oikein touhuavat onnellisen nettimaailmansa syöväreissä. Siinä on vissi ero. Zuckerberg on miljonääri ja Assange vainottu ja köyhä.

Tiedossa lisää väkivaltaa

'

Kyseinen tekstiteeveen sivun otsikko ei taaskaan kerro koko totuutta. YK:n turvallisuusneuvosto ei siis taaskaan päässyt yksimielisyyteen viime päivien Gazan siviiliuhreista ja väkivaltaisuuksista. Yhdysvallat äänesti lausuntoa vastaan ja Lähi-Idän väkivaltakierre syvenee ja pahenee entisestään. Sitä se on tehnyt jo 50 vuotta. Jokin aika sitten Trumpin uusi turvallisuusasiantuntija John Bolton uhosi tuhoavansa Iranin vuoteen 2019 mennessä, joten alkaa taas näyttämään erityisen hyvältä. Blogisti ehdottaakin yleismaailmallista kauppasaartoa ja kaikkia mahdollisia taloudellisia pakotteita Yhdysvaltoja ja Israelia kohtaan.

https://www.facebook.com/NowThisPolitics/videos/1990942070937273/

Mainio pikku sota

Ensimmäinen osa

Tammikuussa 1919 Suomen ilmavoimien komentajaksi nimitettiin everstiluuntnantti Sixtus Hjelmman. Se ei ollut mikään ongelma, ettei Sixtus ennen nimittämistään ollut koskaan edes nähnyt lentokonetta. Saksalaiset joukot olivat hieman aikaisemmin poistuneet Suomesta hävittyään oman sotansa ja vieneet lähes kaikki koneet mennessään.

Sixtus ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi ja hän hankki mm. Ranskasta 20 maatiedustelukonetta. Ranskalaiset ja englantilaiset olivat kovasti kiinnostuneita Suomesta ns. sillanpääasemana. Molemmilla oli päämääränä vähentää saksalaisvaikutusta Suomessa ja patistaa samalla suomalaisia osallistumaan venäläisten valkokenraalien rinnalla sotaan bolsevikkejä vastaan. Erityisesti Kronstadtin laivastoasema oli suuren kiinnostuksen kohteena. Sijaitsihan siellä Neuvosto-Venäjän tärkein laivastotukikohta Itämerellä.

Harva lukija lienee koskaan kuullutkaan, että 20. heinäkuuta 1919 HMS Vindictive -niminen lentotukialus rantautui Koivistolle. Aluksella oli jemmassa kuninkaallisten ilmavoimien RAF:n yksikkö ja 17 lentokonetta. Matka oli hieman viivästynyt, kun lentotukialus oli ajautunut Tallinnan edustalla matalikolle mutta perille päästiin silti kunnialla. Alus oli peräti 184 metriä pitkä ja laskeutumiskansi 59 metriä pitkä ja 17 metriä leveä.

Kuninkaallinen lentotukialus palvelikin aina joulukuuhun saakka kellukekoneiden ja moottoritorpedoveneiden emäaluksena. Koivistolle ehdittiin rakentaa jo aikaisemmin myös ihan oma lentokenttäkin maakoneita varten. Opettaja Pekka Roihalta vuokratun perunapellon sopimuksessa tosin mainittiin, että kenttä vuokrattiin pääasiassa jalkapallo- ja rygbykentäksi 14.6. - 31.10.1919 väliseksi ajaksi.

Se ei myöskään ollut ongelma, että virallisesti britit eivät edes olleet sodassa Neuvosto-Venäjää vastaan. Varmuuden vuoksi kuitenkin kannattaa pitää varansa ja suomalaiset olivat tietenkin hankkeessa innokkaasti mukana Mannerheimin johdolla. Eittämättä kovasti muistuttaa nykyistä Naton kanssa tehtyä isäntämaasopimusta, jossa Naton joukot ovat tervetulleita touhuamaan omiaan. Koivistolla palveli Suomen itsenäisyyden alussa satoja brittiläisiä merisotilaita ja lentäjiä.

Mikko Ylikangas on kirjoittanut vallan mainion tietokirjan. Näkee selvästi, että kirjoittaja on tehnyt valtavan taustatyön, jossa taustoitetaan selkeästi tuon mainion pikku sodan syyt. Kirjassa vilisee yksityiskohtaisia tietoja mm. pommeista ja niiden tuhoista. "Sopwith Camel -lentokoneiden moottoreiden pauke kaikui Koivistolla päivin ja öin, kun RAF pommitti Neuvosto-Venäjää lumentuloon saakka".

Suomi oli saanut itsenäisyyden pari vuotta aikaisemmin ja heti oltiin naapurin kimpussa. Kumman äkäistä ja sotaisaa kansaa. Onni toki oli, että venäläisen valkokenraali Nikolai Judenitsinin ja Mannerheimin solmima "diili" jäi toteutumatta. Olisi tuo itsenäisyyden aika jäänyt kovin vaatimattomaksi. Tarkennukseksi sen verran, että tämä käsitys on siis blogistin eikä Ylikankaan.

Ylikangas kirjoittaa myös hauskasti ja sarkasmin jalon taidotkin hän osaa. Suomalaisten ja brittien välisiä suhteitakin ruoditaan välillä huumorilla. Kun lähellä sijaitsevan maailaistalon tytär kävi alasti uimassa läheisellä uimarannalla, niin laivasto-osaston jokainen optinen laite suunnattiin väittömästi kyseiselle uimarannalle. Myöhemmin häveliäät ja luokkatietoiset britit alkoivat itsekin nauttia Suomen kesästä omaksumalla tavan uida alasti, huomataessaan, etteivät paikkakuntalaiset kiinnittäneet siihen mitään huomiota.

jatkuu...

Ilmatilaloukkaus

Tuttu kolmikko vauhdissa sketsissä, joka vieläkin hymyilyttää.

Länsirintamalta ei mitään uutta

Pasilan Iso Trollipaja on saanut taas lisää vettä myllyynsä. Tekstitv:n sivulla väitetään, että EU ja USA karkottavat venäläisiä. Ensinnäkin on todennettava, että EU ei karkoita venäläisiä vaan osa EU:n jäsenmaista. Suomi on tietysti tapansa mukaan innolla mukana valansa jo vannoneena. EU ei ollut yksimielinen päätöksessään eli suomeksi sanottuna EU ei saanut sovittua venäläisdiplomaattien yhteisestä karkotuspäätöksestä.

Se ei tietysti Suomen totuusmediaa pahemmin häiritse ja propaganda jatkuu entistä innokkaammin. Totuushan on, että karkotukseen ryhtyneet maat ovat Nato-maita kolmea poikkeusta lukuunottamatta. Atlantin takaa on tullut ukaasi ja käsi kädessä käymme yhteiseen taistohon. Ukraina, Ruotsi ja Suomi ovat ainoita maita, jotka eivät virallisesti kuulu Natoon.

Naton vasallivaltioista Ruotsi ja Suomi karkottavat yhden venäläisen diplomaatin. Kiovan ns. natsijuntta päätyi peräti 13 diplomaatin karkotukseen. Hei nyt jo pelottaa. Missä viiteryhmässä sitä taas oikein liikutaan. Vai miltä kuulostaa Kroatia, Latvia, Romania ja pieni ja sisukas Viro karkoittavat jokainen yhden diplomaatin.

Ensin tutkitaan sitten vasta hutkitaan. Kun jotain on päätetty niin jotain on tehtävä yhteisen propagandan nimissä. Rohkeutta kysytään silloin, kun kaikki järkisyyt ovat karkotuspäätöstä vastaan. Suomen ylipäälliköllä ja maan hallituksella sitä ei löydy. Hienoa toki on, että EU:n jäsenmaissa joillakin valtioilla on vielä siviilirohkeutta ajatella itsenäisesti ja oman maan parasta. Suomi ei siihen joukkoon valitettavasti enää kuulu.

Hajanaista porukkaa

Postissa saapui paketti, joka piti sisällään kuvassa näkyvän levyn: Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa. Se on ajalta, jolloin ensimmäiset chileläiset vainotut pakolaiset päätyivät mm. Suomeen. Se oli aikaa, jolloin Augusto Pinochetin sotilasjuntta piti valtaa Santiagossa. Kidutukset, teloitukset ja ihmisten salaperäiset katoamiset olivat arkipäivää. Kymmenet tuhannet chileläiset kokivat juntan koston ja pakenivat maasta.

Tänään levy on hyvin ajankohtainen tai ainakin sen sanoma. Väitetään, että Suomi on tänään hajanaisempi kuin arvaammekaan. Yhtenäistä Suomen kansaa voidaan pitää lähinnä huonona vitsinä. Kansan mieli on myrkytetty valtamedian harjoittamilla vihapuheilla. Luodaan tahallisia ja suorastaan propagandastisia mielikuvia hyvästä ja pahasta. Jos et ole meidän puolella, olet meitä vastaan, on itseään totuusmediana pitävien monotoninen viesti kansalaisille.

Suomalainen valtamedia käy mm. infosotaa Putinia vastaan. Ajojahti on kiihkeimmillään juuri sopivasti Venäjän presidentin vaalien alla. Suomalainen valtamedia pyrkii epätoivoisesti vaikuttamaan Venäjän vaaleihin tekemällä Putinista demonin, jonka lonkerot ulottuvat kaikkialle. Liikemiehiä ja kaksoisagentteja myrkytetään, Venäjän oppositiopolitiikot saavat huomattavaa mediahuomiota jne. Lista on loputon. On selvää, että Putinin valtava suosio Venäjällä on myrkkyä suomalaiselle valtamedialle.

Valtamedian jo pitkään jatkunut infosota Venäjää vastaan on jatkunut jo kauan. Kukaan ei ole voinut välttyä näiden provokaativisten ja suorastaan vihapropagandaa puhkuvilta uutisilta. Ongelma on vain siinä, että valtamedia on jo hävinnyt sotansa. Suoranaisella valehtelulla on lyhyet jäljet ja kun sen luottamuksen kerran menettää niin siinä sitä ollaan. Vaikea on sitä enää saada takaisin. Suomalaisia ja ulkomaisia vaihtoehtomedioita seuraamalla saa paljon totuudenmukaisemman kuvan asioiden tilasta.

Seurasin eilen suoraa videostriimiä kurdien järjestämästä mielenosoituksesta Tampereella. Mielenosoitusta kuvaamassa olleita ns. kansallismielisiä heitettiin jollain jäälohkareella, josta syntyi älämölö. Paikalle saapunut poliisi toimitti kolme tapahtumaan syytöntä kuvaajaa putkaan. Naamioitunut heittäjä, ilmeisesti anarkisti, juoksi pakoon ja jatkoi marssiaan kulkueessa. Hyökkäyksen uhri vietiin putkaan, hän ei ollut "meidän" puolella. Hän edustaa väärää ajatusmaailmaa.

On helppo syyllistää ja tuomita. Rasisti, suvakki, matu, vajakki, natsi jne. ovat kaikki sanoja, joita on helppo käyttää silloin, kun sanat eivät enää riitä. Kun dialogi loppuu niin silloin loppuu kaikki. Kun tietoisesti pimitetään ja vääristellään ja valehdellaan päin naamaa niin ollaan polulla, joka voi päättyä vain väkivaltaan. Vaikenemalla eivät asiat parane. Totuus tulee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin esiin. Suomessa on kuitenkin oikeus olla vain yhtä mieltä. Kaikki muu on väärin.

Hajota ja hallitse eripuraista kansaa on paras tapa pitää rivit ruodussa ja ajaa omaa agendaa. Hyvänä esimerkkinä tästä on sote, jota hallitus runnaa voimaan vaikka väkisin. On käsittämätöntä, että moneen kertaan yhdeksi maailman parhaimmaksi todettua terveydenhoitojärjestelmää ajetaan suurten ja harvojen yksityisten veroparatiisiyritysten syliin. Hajanainen ja tietämätön kansa on hyvä johdateltava.

Jotenkin tunnen kaipuuta vanhoihin aikoihin. Quilapayún levyn aikoihin norjalaiset villapaidat ja aidot flanellipaidat olivat muodissa. Pitkätukkaiset ja makeansavun valtaamat baarit täyttyivät opiskelijoista ja muista idealisteista, joissa keskusteltiin ja väiteltiin. Huumaavat nautintoaineet tekivät tehtävänsä ja maailma oli taas hieman parempi. Rauha oli aina marssin ja mielenosoituksen arvoinen. Ja kiitos vielä Markolle hyvästä vinyylistä. Taidanpa panna palamaan kunnon havanalaisen.

Sama meno jatkuu?

Jos se siltä näyttää niin kait se sitten niin on. Willy Brandtin talossa Berliinissä ratkaistiin tänään sunnuntaina Euroopan unionin tulevaisuus. SPD:n jäsenet päättivät, että suuri koalitio (CDU/CSU/SPD) johtaa ja päättää seuraavat vuodet siitä, mihin suuntaan Euroopan liittovaltiota (EL) ollaan kehittämässä. Jäsenäänestyksen tulos oli "suuri" voitto Merkelille. 

Kevin Kühnert ainakin halusi kipata yhteistyön kristillisdemokraattien kanssa. SPD:n nuorten puheenjohtajaa pidetään puolueen tulevaisuuden kykynä, ja jo jonkinlaisena älykkönä, joka masinoi mm. jäsenhankintakampanjan saadakseen tarvittavat ei-äänet. Nyt ei onnistunut. Selvää on, että eripura jatkuu demaripuolueen sisällä. Peräti 66 prosenttia äänesti kyllä ja 34 prosenttia vastaan.

Mitä sitten? Jatkuuko eliitin monotoninen jargon yhteisestä iänkaikkisesta ja iki-ihanaisesta rauhan (rahan) Euroopasta. Äärioikealla oleva AfD saa ainakin uutta tuulta purjeisiinsa. Maahanmuuttokriittisyys on kasvanut valtavasti Saksassa ja mielenosoitukset ovat jo arkipäivää. Nyt tapellaan jo ruokajonoissa. 

Merkel saa hallittavakseen eripuraisen Saksan. Mikä on rouvan suhde unionin tiukimpaan federaatiosiipeen, mikä Putiniin ja mikä Trumpin tempauksiin. Jää nähtäväksi kääntääkö Saksa kelkkansa. Ainakin hän joutuu tekemään itselleen ikäviä kompromissejä, mikäli haluaa säilyä vallan kahvassa. Suuria vaalilupauksia ei kannata antaa, sillä Merkelin poliitiikalleen saama mandaatti on hyvin huteralla pohjalla.

Putin ja kansakunnan tila

Katsoin lepopäivän ratoksi Putinin puheen Venäjän tilanteessta. Puhe piti sisällään paljon sisäpolitiikkaa, mutta luonnollisesti blogistia kiinnosti enemmän tuo ulkopolitiikka. Sisäpolitiikassa Putin lupasi hyvää sinne ja hyvää tänne. Laajakaistaa joka kylään, terveyttä kansalle ja tilaa uusille ideoille, oltava avoimia uudelle jne. Puhui kuin kunnon suomalainen politiikko, eikä se nyt on paljon säväyttänyt.

Enemmän vapautta, enemmän demokratiaa ja tunnustipa jossain vaiheessa maan talouden tarpovan jälkijunassa. On kehityttävä ja panostettava mm. energiasektoriin. Mutta sitten, kun puhe siirtyi ulkopolitiikan saralle, alkoikin tapahtua. Viesti oli selvästi suunnattu USA:lle. Kovaa äijämäistä puhetta. Eittämättä tuli mieleen kummalle se mahtaakaan olla isompi nappi, jota painaa. Mieleen tuli, että Trump jäi tällä kertaa kakkoseksi.

Vai mitä sanotte seuraavista:

1. Our new missile system has no range limitations
2. Missile defence useless against our new technologies
3. We were ignored before, world will listen to us now

Ykköskohdassa jännitin, että minne asti se ohjus oikein lentääkään. Taustalla pyöri nimittäin video, jossa esiteltiin ballistisen ohjuksen kantomatkaa ja yli meni. Nimittäin Amerikan manner ylitettiin ja ohitettiin kevyesti. Tarkkuutta nyt niihin videoihin. Somaa olisi ollut, jos kohteena olisi ollut vaikkapa Washington. No, viesti meni varmasti perille.

Kakkoskohdassa kerrottiin, että eihän noita uusia ohjuksia kannata edes torjua. Ei tule onnistumaan. Venäläisten ohjusteknologia on kuuleman mukaan niin kehittynyt, että turha pyristellä vastaan. Maalla, merellä ja ilmassa ylivoima on Venäjällä. Jännittää jo etukäteen, että mitä suomalainen valta- eli ns. totuusmedia moisesta lausuu. Varmaan jotain nerokasta ja omaperäistä.

Kolmanneksi uhottiin, että ennen meitä ei kuunneltu mutta nyt tilanne on toisin. Mitä sanoo puolustusministeri Niinistö, tuliko plöröt ja kastuiko etumukset. Eihän siinä perkules mene kuin pari minuuttia, kun se sanoo bum Helsingissä. Ja sen jälkeen se onkin ihan pimpelipom. Hullujussilla tulee nyt kiire hommata ne hävittäjät, että saadaan muutama pienempi taktinen ydinkärki messiin.

Keep Fighting, Lee

Joskus jo aikaisemminkin maininnut tästä viihdyttävästä ja kärjekkäästi asiansa esittävästä juontajasta, jolla on taas kivaa asiaa. Nyt Lee Camp esittelee ja käsittelee uudet USA-mediaan rekrytoidut  taustahahmot, pohtii mm. matalapalkalla elävien selviytymistä ja Puerto Ricon yksityistämisprojektia.

Ja läheltä se liippaa Suomeakin, etenkin tuo CNN. Ministeri Bernerhän lahjoitti juuri hiljattain kolme (3) miljoonaa veronmaksajien rahoja MTV:lle ja maikkari kertoi aloittavansa yhteistoiminnan CNN:n uutistoiminnan kanssa. Luvassa on taas tuutin täydeltä luotettavaa sotapropagandaa, mikäli ennustukseni pitää paikkansa. James Clapper, joka toimi aikoinaan USA:n vakoilujohtajana suoraan presidentin alaisuudessa (ODNI) ja Michael Hayden (ex CIA) pitävät siitä ainakin huolen. Rauha on huono bisnes.

Kuolleista heränneet

https://www.facebook.com/damascus.now/videos/1872444209466963/

Timo Soini kävi rukousaamiaisella Trumpin kanssa ja katso: ihme tapahtui. Sika-Soini sai vastauksen rukoukselleen: kaasutetut kuolleet heräsivät henkiin. Vai onko kaikesta kiittäminen sittenkin Kallion seurakuntaa, jumalan tiet ja aivoitukset ovat niin arvaamattomat. "Hengitä sisko, hengitä syvään, et ole se nainen vaikka haluaisit niin olevan".

https://www.facebook.com/dcdraino/videos/1017224575098022/

Ja jossain kaukana muualla amerikkalaiset opettajat valmistautuvat uuteen koulupäivään. Raamattu ja 45 kaliberinen löytyy. Just in case.

https://www.facebook.com/hashtag/berettajoy?source=feed_text

Ja voi sitä lapsen iloa, kun hän sai lahjaksi uuden ja ihan ikioman kivan pyssyn. Only in America. "En ilosta itke, jos itken niin itken muuten vaan".

Iihaanaa Viro

Yle huomioi tarkkaan Viron itsenäisyysjuhlat ylistämällä maata sen hienosta taloudellisesta hyvinvoinnista, jonka se kertoo olevan valtava menestystarina. Viro kuulemma juhlii satavuotista itsenäisyyttään 24. päivä helmikuuta. Ylen uutisissa haastateltiin yhtä maahan etabloitunutta suomalaista viiniyrittäjää, joka kertoi mm. siitä, että miten hienoa on olla yrittäjänä Virossa. Siellä kuulemma hyväksytään digitaaliset allekirjoitukset sopimuksissa ja muutenkin päättäjien kanssa on helppo toimia, kun ei tarvi niin joka pykälää noudattaa. Yrittäjä on kuningas Virossa.

Yle suorastaan hekumoi yritysten vapaudella toimia ilman turhia rajoitteita ja kangistuneita tapoja. Mikäli Yleä on uskominen, niin maahan on suorastaan paratiisi kansalaisilleen. Täytyypä hieman tarkemmin kertoa tuon eteläisen naapurikansan oloista ja tavoista. Vuoden 1991 elokuussa maa sai uudelleen itsenäisyyden vapauduttaan Neuvostoliiton ikeen alta. Voi niitä aikoja ja sitä vapauden huumaa, joka valtasi blogistinkin.

Tallinnassa tuli käytyä usein ja jopa asuttuakin muutamia kuukausia. Noina aikoina opin tuntemaan virolaisia ja monta hauskaa ja jännittävää tarinaa olisi kerrottavana. Yksi nyt ainakin täytyy mainita. Asuin vuokralla Tallinnan keskustassa talossa, jonka asukkaat ihmettelivät, että kukas outo ja tuntematon mies se siellä talon ullakolla oikein hiippailee. Vielä ihmeellisempää tapahtui, kun yhtenä kauniina päivänä ullakon ovelle ilmestyi riippulukko. Asukkaat olivat käyttäneet aikaisemmin ullakkoa yhteisenä varastonaan ja pyykkien kuivaamiseen. Nyt oli sitten pääsy kielletty.

Kukaan ei tiennyt mitään, ja kaupunkikin oli hyvin haluton ja tietämätön kertomaan syytä miehen talon "ullakkovaltaukseen". Siinä vaiheessa,  kun ullakkoasunnon rakennustyöt olivat jo hyvässä vauhdissa, tuli tieto, että mies oli lunastanut ullakon itselleen. Nuorella rakennusyrittäjällä oli suhteet kunnossa virkamiehiin ja kaikki tapahtui kuulemma pykälien mukaan. Ullakon lunastushinta oli huomattavan edullinen ja lähes ilmainen.

Tuo kaikki tapahtui niinä aikoina, kun asuntojen yksityistämisprosessi oli vauhdissa. Yleensä talojen asukkaat lunastivat entiset vuokra-asuntonsa itselleen. Talojen asukkailla oli siis ensisijainen lunastusoikeus niin halutessaan. Ja näin tietenkin tapahtui. Tässä tapauksessa oli tietysti outoa se, että mistä kyseinen ja talon asukkaille täysin tuntematon yrittäjä oli tietoinen "vapaasta" ullakkotilasta. Ankkalinnassa pärjätään suhteilla mutta niin se taitaa olla Tallinnassakin.

Virallisia lukuja onnelasta

Viron asukasluku oli yli1,5 miljoonaa asukasta, kun maa itsenäistyi uudelleen. Tänään maassa asuu 1,3 miljoonaa ihmistä. Mihin nuo 200 000 virolaista ovat hävinneet tai kadonneet 27 vuodessa. Väestökato on melkoinen tuosta ihanasta vapauden ja yrittäjien kultamaasta. Virolaiset kultamurkkuset ovat teillä tietämättömillä ja ties missä.

Eihän tästä kauan ole, kun Rakveren lihakombinaatin (HKScanin) työntekijät osoittivat mieltään huonoista palkoista. Vaativat perkules peräti viiden (5) euron tuntiliksoja. Suomalainen ammattiyhdistysliike kommentoi asiaa, ettei se meille kuulu. Hoitakoot asiansa itse. Niin sitä pitää. Maassa maan tavalla vai miten se nyt meneekään. Luultavaa onkin, että nuo sadattuhannet kadonneet virolaiset maastamuuttajat ovat isomman leivän perässä lännen kultamailla.

Maassa asuu myös merkittävä kielivähemmistö, jonka äidinkieli on venäjä sattuneesta syystä. Peräti 25 % eli noin 330 000 tuhatta asukasta puhuu venäjää päivittäin. Hetkinen, siis etnisesti aitoja virolaisia asuu maassa tällä hetkellä alle 900 000, kun kaikki kielivähemmistöt otetaan laskuissa mukaan. Virolaisethan ovat kuolemassa sukupuuttoon, mikäli sama meno jatkuu.

Viro on yksikielinen eli viro on ainoa virallinen kieli. Ne venäläiset, jotka eivät viroa ole riittävästi opetelleet, saavat tyytyä olemaan ja elämään ilman kansalaisuutta. Virossa onkin runsas 80 000 asukasta, joilla ei ole maan virallista kansalaisuutta. Amnesty on tästä, viron venäjänkielisten sortamisesta muutamaan kertaan maata moittinut, mutta sehän ei nyt tähän vapauden narratiiviin sovi millään tavalla. Muukalaispassi riittäköön.

Onnen kultamurkkuset ovat ehtineet jo liittyä Natoonkin. Ja sotaakin ovat eesti poissit jo ehtineet käymään aina Irakissa asti tuon mahtavan ja suuren USA:n kanssa. Ja muutama sinkkiarkkukin on maahan jo kaivettu. Sotaisaa kansaa taitavat olla. Saas kattoo ny, että mihin mahtavatkaan vielä ehtiä ja päätyä.

Viro on myös tunnettu tasa-arvostaan. Tarkoitan siis tasaverostaan ja peräti ensimmäisten maiden joukossa koko maailmassa. Tämä on kyllä sellainen saavutus, että suomalaiset kokoomuslaiset ovat suorastaan myrkynvihreitä kateudesta. Rikas tai köyhä, vähän tuloja tai sitten paljon niin tulovero on aina 20% . Reilua eiköstä vain. Tosin tuosta kait ollaan luopumassa ja jossain määrin siirtymässä jonkinasteiseen progressioon, joka tietysti huolestuttaa tiettyjä piirejä.

Tarinaa voisi jatkaa vielä pitkään mutta joku toinen kerta. Tavalliset virolaiset ovat huumorintajuisia, avoimia ja sydämmellisiä ihmisiä. Olen saanut paljon virolaisia ystäviä ja meillä on aina ollut hauskaa yhdessä. Ja sitäpaitsi onhan meillä vielä yhteinen kansallislaulukin:

Mu isamaa, mu õnn ja rõõm

Onnea ja parempaa huomista virolaisille.